Poika, joka on (sitten pikkuipanavaiheen) jättänyt hienosti kaappini sisältöineen rauhaan jo pari vuotta, on alkanut jälleen osoittaa valtavaa kiinnostusta keittiön (ja muidenkin) kaappien sisältöä kohtaan. Leivontatarvikelaatikosta löytyi muffinssien koristelusetti jonka olemassaolon olin jo unohtanut. Täysin käyttämätön, hankittu puoli vuotta sitten alennuksesta "koska sitä olen jo pitkään suunnitellut".
On muuten aika näppärää, kun voi aina "pitkään suunnitellut" verukkeella ostaa melkein mitä vaan. Kun päässäni vilisee jatkuvasti suunnitelma jos toinenkin.
Päätimme siis leipaista muffinsseja. Nyt tarvikkeet osoittautuisivat tuikitarpeellisiksi.
Kuppikakut ovat suuri intohimoni. Ei siksi, että niistä erityisemmin pitäisin, ei siksi, että niitä usein leipoisin, vaan ilmeisesti siksi, että kuvittelen elämäni olevan jotenkin hohdokkaampaa kun nautin suussasulavia muffinsseja hienostuneesti kahvia muumimukistani siemaillen. Haluaisin muffinsseihini pehmeää, kuohkeaa ja raikasta kuorrutetta joka vie kielen mennessään. Kuorrutteeseen tarvitsen tietenkin loistavan ohjeen. Mitä varten lähdin vuosi sitten kirjakauppaan. Ostin kirjan Pala kakkua -ja paljon muuta, Leila Lindholm.
Kirja vakuutti minut kuvillaan, tunnelmallaan ja ihanan paksulla paperilla. Jos taivaalliset reseptit (kuvat siis olivat erityisesti taivaallisia) on painettu näin laadukkaalle paperille, onnistuvat leipomukseni varmasti!
 |
| Pala kakkua -ja paljon muuta, Leila Lindholm |
Todellisuus näyttää kuitenkin tältä:
Koska arki-illat ovat lyhyitä ja aina keksin jotain muutakin tekemistä, nämäkin kaunokaiset jäivät kuorruttamatta. Aika loppui kesken.
Nämä muffinssit leivoin googlettamalla löytämälläni tällä Sikke Sumarin reseptillä. Se tuntui liian helpolta ollakseen totta! Ei vatkainta, vaahdotusta tai mitään. Aineet vain sekaisin, vuokiin ja uuniin. Paistoaika max 30 min. Vitamiini- ja hivenainerajoitteisille lapsilleni ilman marjoja, aikuisille marjoilla. Hyvää oli :)
Sitä olen tässä miettinyt, että kun Sikke Sumarin reseptissä oli "ohjeesta tulee 6 suurta kuppikakkua" ja mun vuoallani tulee 12 mun mielestäni suurta, kuinka suuria ne suuret sitten on? Näiden 12 kappaleen lisäksi söimme pojan kanssa taikinaa ainakin yhden kuppikakun verran.
Leilan kuppikakkuohjeissa on sama suhde. Kun perusohje lupaa 12 kuppikakkua, mun systeemeilläni tulee vähintään 24. Mistä sellaisia "kuppeja" löytyy jotka ovat "suuria"? Ja kuka sellaisen kuppikakun jaksaa syödä enää syötyään kuppikakullisen taikinaa?
Että siis onko tässä leipomisessa oikeastaan mitään järkeä? Yleensä se taikina on kuitenkin parasta.
Se taivaallisenhyvän kuorrutteen resepti on muuten vielä löytymättä. Jos tiedät hyvän, vinkkaa minullekin! Nyt ostin kaupasta valmiiksi maustettua rahkaa koloon laitettavaksi (mufinssi -tai pitäisikö puhua muffineista, kuka tietää?- kuorrutuspakkauksessa on sellainen pora jolla tehdään kolo täytettä varten. Kuorrute on sitten vielä erikseen...
Rahka ei tosin kelpaa meillä kenellekään muille kuin minulle. Mutta se ei sinänsä haittaa, koska kolotkin jäivät jälleen kerran tekemättä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti