Muikku 1kk on iso poika. 5040g ja 57.5cm. Se tarkoittaa kuukaudessa 1kg painoa ja 6,5cm pituutta lisää. Hurjaa! En kyllä yhtään epäillytkään, mutta tämä todistaa, että rintamaito riittää.
Poika on jäntevä ja väläyttelee jo hymyjä satunnaisesti. Hän on selvästi kiinnostunut ympäristöstään ja vähän seurankipeä. Tietysti. Miten sitä oppii olemaan ihmisiksi jos ei saa olla ihmisten seurassa :).
tiistai 5. marraskuuta 2013
maanantai 4. marraskuuta 2013
Yksikätistä naputtelua
Vauva-arki on sekoitus intensiivistä tekemistä ja lorvailua. Enimmäkseen vauvan valveillaoloaika kuluu rinnalla tai muissa huoltopuuhissa. Tavallaan en tee "mitään", mutta kuitenkaan en voi puuhata mitään muutakaan. Silmät sekä korvat olisivat kyllä osittain ainakin vapaat silloin kun isommat lapset ovat koulussa&eskarissa, mutta sekin "ongelma" korjaantuu loppupäivästä...
Päivät hujahtavat siis varsin leppoisasti niin, etten siis oikeastaan tee mitään. Päivän uutiset surffaan yksikätisesti, hiukan luen ehkä blogeja. Välillä pinkaisen lataamaan pyykkikoneen. Tavallaan muistin tämän kädettömyyden ennestään, mutta silti se tuli jotenkin yllätyksenä jälleen.
Vatsanväänteitä on Muikullakin ollut, vaan onneksi ei paljon tai pahoja. Kantoliina auttaa käninöihin, ei ole tarvinnut vielä itkevää lasta kanniskella.
Se aika minkä vauva nukkuu, kuluu itse syödessä (energiantarve on huikea ja sokerinhimo myös) tai muuten pakollisia asioita kiireellisyysjärjestyksessä hoitaessa. Iltapäivällä havahdun aina siihen, etten taaskaan ole ehtinyt käymään edes suihkussa.
Edelleen käynnissä olevan keittiöremontin ansiosta ruoanlaittomme on hyvin yksinkertaista, joten keittäessä ei kädettömyys pahasti vaivaa. Muistelen, että se oli joskus aikaisemmin ongelma.
Muikku on nyt kuukauden ikäinen. (Kuvan laittaminen ei taaskaan onnistunut vaikka otin uuden kuvan). Öisin meillä nukutaan tällä hetkellä hyvin. Joka yö saan ainakin yhden kolmen tunnin unijakson. Ainoa öitäni sekoittava tekijä on hirveä hormonihikoilu. En muista, että tällaista olisi ollut näin voimakkaana aikaisemmin. Joka yö herään jossain vaiheessa aivan hiestä litimärkänä. Toivottavasti tämä menee pian ohi.
Vajaa kuukausi ristiäisiin. Kummit on valittu, pyydetty ja hyväksyneet tarjouksen. Paikka on varattu, pappi on tilattu. Vain nimi puuttuu.
Olemme hukassa nimivalintojen kanssa. Nyt ei mikään nimi kilkata yhtään. Tai siis kaikki speksiemme mukaiset nimet (jotka kelpaisivat molemmille vanhemmille ilman vääntöä) löytyvät jo lähipiiristä. Ja speksithän ovat:
1) Nimen pitää olla sellainen, että suomalainen tietää heti miten se kirjoitetaan. Ei kysymyksiä tuleeko se k:lla vai c:llä, tuplavokaali vai yksi, jne.
2) Edelliseen viitaten, ei yhdysnimiä.
3) Nimi saisi olla mielellään kaksitavuinen.
4) Ei liian lähelle muiden perheen jäsenten nimiä. Lauri ja Laura voisi esim. olla aika hämmentävä paketti. Toki tämä voidaan kiertää hätätapauksessa käyttämällä lempinimiä. Late on minulle jo varattu.
5) Ei trendinimiä. Tai siis emme valitse ainakaan tietoisesti trendinimeä.
Sain mummolta lainaksi Kustaa Vilkunan kirjan Etunimet. Hyvä kirja erityisesti siksi, että siinä esitellään myös sellaisia nimiä ja muunnoksia, joita ei nimipäiväkalenterista löydy. Huono siksi, että uusimmat nimet puuttuvat luetteloista, kirja on painettu v.1980. Ja monista nimistä olisi voinut laittaa ylös senkin, ovatko ne tytön- vai pojannimiä. Ei sillä että haluaisin valita lapselleni nimen, josta ei tiedä onko se tytön vai pojan nimi. Ja toisaalta ovatko uusimmat nimet trendinimiä?
Luin vanhaa sukututkimustakin, mutta miesten nimien valikoima tuntuu olevan todella suppea. Naisten nimissä on paljon enemmän valikoimaa! Miesten nimissä vaihtoehdot ovat kutakuinkin Mikko, Matti, Juha, Johannes, Yrjö, Markku, Martti, Lauri, Olavi, Otto ja Heikki. Löytyi sieltä sentään yksi Niilo ja yksi Hartikka. Hartikasta tulee mieleen Harrikka...
Kustaa Vilkunan kirjasta on löytynyt muutamia hauskoja yksityiskohtia. Pojalla on erinomainen ruokahalu ja hänessä on nautiskelijan vikaa. Usein hän naureskelee rinnalla (vatsanväänteitä?) niin, etä maito valuu pitkin poskea... Ehdotin miehelle, että tehdään pojasta Julius.
Julius 12.4. suom. ja ruots. alm. (suom. alm. 1705-)on latinankielinen sukunimi, merkitys 'maitopartainen nuorukainen'.
Laura muuten tulee latinan sanasta Laurus 'laakeri(puu)', kuvaannollisesti 'laakeriseppele'.
Jos lapselle valitsee etunimeksi kumminsa etunimen, pitäisikö siihen kysyä kummilta lupa?
Päivät hujahtavat siis varsin leppoisasti niin, etten siis oikeastaan tee mitään. Päivän uutiset surffaan yksikätisesti, hiukan luen ehkä blogeja. Välillä pinkaisen lataamaan pyykkikoneen. Tavallaan muistin tämän kädettömyyden ennestään, mutta silti se tuli jotenkin yllätyksenä jälleen.
Vatsanväänteitä on Muikullakin ollut, vaan onneksi ei paljon tai pahoja. Kantoliina auttaa käninöihin, ei ole tarvinnut vielä itkevää lasta kanniskella.
Se aika minkä vauva nukkuu, kuluu itse syödessä (energiantarve on huikea ja sokerinhimo myös) tai muuten pakollisia asioita kiireellisyysjärjestyksessä hoitaessa. Iltapäivällä havahdun aina siihen, etten taaskaan ole ehtinyt käymään edes suihkussa.
Edelleen käynnissä olevan keittiöremontin ansiosta ruoanlaittomme on hyvin yksinkertaista, joten keittäessä ei kädettömyys pahasti vaivaa. Muistelen, että se oli joskus aikaisemmin ongelma.
Muikku on nyt kuukauden ikäinen. (Kuvan laittaminen ei taaskaan onnistunut vaikka otin uuden kuvan). Öisin meillä nukutaan tällä hetkellä hyvin. Joka yö saan ainakin yhden kolmen tunnin unijakson. Ainoa öitäni sekoittava tekijä on hirveä hormonihikoilu. En muista, että tällaista olisi ollut näin voimakkaana aikaisemmin. Joka yö herään jossain vaiheessa aivan hiestä litimärkänä. Toivottavasti tämä menee pian ohi.
Vajaa kuukausi ristiäisiin. Kummit on valittu, pyydetty ja hyväksyneet tarjouksen. Paikka on varattu, pappi on tilattu. Vain nimi puuttuu.
Olemme hukassa nimivalintojen kanssa. Nyt ei mikään nimi kilkata yhtään. Tai siis kaikki speksiemme mukaiset nimet (jotka kelpaisivat molemmille vanhemmille ilman vääntöä) löytyvät jo lähipiiristä. Ja speksithän ovat:
1) Nimen pitää olla sellainen, että suomalainen tietää heti miten se kirjoitetaan. Ei kysymyksiä tuleeko se k:lla vai c:llä, tuplavokaali vai yksi, jne.
2) Edelliseen viitaten, ei yhdysnimiä.
3) Nimi saisi olla mielellään kaksitavuinen.
4) Ei liian lähelle muiden perheen jäsenten nimiä. Lauri ja Laura voisi esim. olla aika hämmentävä paketti. Toki tämä voidaan kiertää hätätapauksessa käyttämällä lempinimiä. Late on minulle jo varattu.
5) Ei trendinimiä. Tai siis emme valitse ainakaan tietoisesti trendinimeä.
Sain mummolta lainaksi Kustaa Vilkunan kirjan Etunimet. Hyvä kirja erityisesti siksi, että siinä esitellään myös sellaisia nimiä ja muunnoksia, joita ei nimipäiväkalenterista löydy. Huono siksi, että uusimmat nimet puuttuvat luetteloista, kirja on painettu v.1980. Ja monista nimistä olisi voinut laittaa ylös senkin, ovatko ne tytön- vai pojannimiä. Ei sillä että haluaisin valita lapselleni nimen, josta ei tiedä onko se tytön vai pojan nimi. Ja toisaalta ovatko uusimmat nimet trendinimiä?
Luin vanhaa sukututkimustakin, mutta miesten nimien valikoima tuntuu olevan todella suppea. Naisten nimissä on paljon enemmän valikoimaa! Miesten nimissä vaihtoehdot ovat kutakuinkin Mikko, Matti, Juha, Johannes, Yrjö, Markku, Martti, Lauri, Olavi, Otto ja Heikki. Löytyi sieltä sentään yksi Niilo ja yksi Hartikka. Hartikasta tulee mieleen Harrikka...
Kustaa Vilkunan kirjasta on löytynyt muutamia hauskoja yksityiskohtia. Pojalla on erinomainen ruokahalu ja hänessä on nautiskelijan vikaa. Usein hän naureskelee rinnalla (vatsanväänteitä?) niin, etä maito valuu pitkin poskea... Ehdotin miehelle, että tehdään pojasta Julius.
Julius 12.4. suom. ja ruots. alm. (suom. alm. 1705-)on latinankielinen sukunimi, merkitys 'maitopartainen nuorukainen'.
Laura muuten tulee latinan sanasta Laurus 'laakeri(puu)', kuvaannollisesti 'laakeriseppele'.
Jos lapselle valitsee etunimeksi kumminsa etunimen, pitäisikö siihen kysyä kummilta lupa?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)