Ei näin-sukat Noro-langasta

Hiljaiseloa on ollut meikäläisen kirjoitusrintamalla. Selityksiä riittää. Joulukiireet, isännän työmatkat, vanha tietokone hajosi, uusi tietokone on taas erilainen... Lisäksi blogiystäväni ovat kirjoittaneet niin tiuhaan tahtiin, että kiirettä on pitänyt ihan muiden teksteissä ajantasalla pysymisessä. Lisäksi joulun alla väsäsin pää höyryten sukkia. Nyt on raportoinnin aika.

Noro-langasta annoin esimakua kuvana jo aiemmin. Lanka on japanilainen yksikierteinen ja liukuvasti väriä vaihtava. Ilmettä ja elävyyttä lankaan tuo paksuusvaihtelu ja työstöön haastetta epästabiili kierre joka veti lankaa kippuralle vähän väliä. Kierteen kanssa pärjäsin, vain yksi kunnon solmu tuli jota en saanut näprättyä auki.

Työ keskeytyi langasta löytyneen solmujatkoksen vuoksi ensimmäisen sukan puoliväliin. Värien liukuma meni solmun kohdalla sekaisin ja saman tien karkasi inspiraatio. Hommasta lähti maku ihan kokonaan.

Kävin lankaliikkeessä katselemassa liikuntarajoitteiselle mummolleni lankoja. Hän ei itse pääse shoppaamaan ja ilahtuu inspiroivista langoista. Ihan siis vaan mummoa varten poikkesin (uskoo ken haluaa). Langat hän käyttää äiti-Teresan lappuihin kun nivelrikkoiset sormet eivät muuhun työhön oikein enää taivu. Kädet, jotka eivät osaa olla jouten. Lappuja on kivempi tehdä iloisista ja kiinnostavista langoista. Ostin puoli muovikassillista. Pakottauduin antamaan niistä puolet mummolleni. Ja kielsin itseäni aloittamasta uusia projekteja ennen kuin vanha työ on valmis.

Siis takaisin Noro-sukkien pariin. Koska epäilin langan mallikerran olevan kuitenkin niin pitkä, etten saa kaksia samanlaisia sukkia kerästä (varsinkin kun se viheliäinen solmujatkos tuli sekoittamaan kuviot), päätin tehdä sukat joissa raitoja ei ole täsmäytetty.

Sitten vinkki kaikille, joista on kiva tehdä se ensimmäinen sukka, mutta sen toisen kohdalla tympii laskeminen: Sukkaparin tekee kivasti vähällä laskemisella kun tekee kaksilla puikoilla yhtä aikaa. Voi aina tehdä saman vaiheen molempiin peräjälkeen. Keksin tämän aikoinaan kun käsialani vaihteli tosi paljon ja koskaan ei tuntunut tulevan kahta samanlaista sukkaa vaikka kuinka yritin. Laskemisen helppous tuli bonuksena.

Nämä nyt valmistuneet sukat ovat kuitenkin malliesimerkki miten ei kannata tehdä...

Omistin ennestään vain yhdet 2,5mm bambupuikot. Olen kauan jo etsinyt toisia. Näin ohuita on vaikea saada, sillä ilmeisesti niiden valmistus ei ole ihan yksinkertaista ja ne tietenkin ovat herkempiä katkeamaankin. Bambupuikoilla neulominen on kuitenkin mielestääni paljon kivempaa kuin metallisilla neulominen.

Kun bambuja ei nytkään löytynyt, ostin koivuiset Knitpro-merkkiset 2,5mm sukkapuikot ja tyytyväisenä lähdin neulomaan.

Mikä amatöörimäinen virhe! Uudet puikot ovat ohuemmat kuin vanhat. Ero ei ole suuren suuri, mutta silminhavaittava.

Kun laskin varren oikeaa pituutta huomasin eron. Toisessa varressa korkeus on 80 silmukkaa, toisessa 90. Varret ovat kuitenkin yhtä pitkät... Koska tämä muutenkin on tympivä katastrofiprojekti, päätin etten aio antaa sen häiritä, vaihdoin puikot ja jatkoin työtä. Nyt vain bambuisilla puikoilla.

Sukat tulivat valmiiksi. Ponnistus oli suuri. Jatkoin toisen sukan terän sillä värillä mikä kerästä tuli seuraavana (vihreä). En ollut yhtään tyytyväinen. Kun näytti siltä, että raidat saattaisi saada suunnilleen täsmäytettyä, lanka ehkä sittenkin riittäisi, purjin vielä vihreän ja tein uudelleen:

Tämä on mielestäni parempi. En silti ole tyytyväinen. Lopulta harmittaa kun raidat olisikin saanut kokonaan täsmäytettyä.  Jos vain olisin aloittanut eri päästä kerää. Nyt asialle ei tietysti enää voi mitään. Kyllä nämä kotisukkina toimivat. En aio kokeilla tätä lankaa enää uudestaan. Enkä kyllä suosittele muillekaan. Hintakin oli muistaakseni hirveä.

Näiden valmistumisen jälkeen tein pää höyryten kahdet pienet (kokoa 28-29 ja 32-33 raikkaan raidalliset villasukat. Kääräisin kiireenvilkkaa pakettiin, pukilla oli jo kiire. Hötinässä unohdin valokuvata ne. Niistä siis ei sen enempää.