Musiikkia

Viime viikonloppuna saimme nauttia (aluksi nautinkin, sitten jossain vaiheessa en enää ihan niin vilpittömästi) kahden musikaalisen pojan versioista Robinin kappaleesta Front side ollie. Tätä olemme saaneet kuulla pojan laulamana jo pari viikkoa, miltei kyllästymiseen saakka.

Lasten versiot ovat niin liikuttavia väärin kuultuine sanoineen. Yhdessä versiossa sitkeästi Tommi ja mä, kaupungilla taas, illat "juhlaillaan", toisessa versiossa siihen tuli pari "kypsyy". Ei viisivuotias ymmärrä sitäkään että "ne seurustelee vaan", sen hän kuuli sentään oikein.

Viikonlopun tehokuuri oli kuitenkin ainutlaatuisen intensiivinen. Tämä kappale soi päässäni myös kolmelta yöllä kun havahduin siihen, että viimeiset jäät tulivat katolta alas. Onneksi korvamadoista pääsee eroon laulelemalla jotain muuta kappaletta. Toisin sanoen vaihtamalla toiseen korvamatoon :D.

Front side olliella oli myös kilpailija, joka on nyt soluttautunut pysyväksi osaksi meidänkin elämäämme. Kappale oli pojalle ennestään tuntematon, minulle vanhana Star Wars-fanina kuitenkin hyvin tuttu. Poika oppi nopeasti hyräilemään tätä puuhaillessaan niitä näitä -kuten "isot pojat" tekevät.

Legoversio tästäkin, tämä oli pojan mielestä hulvattoman hauska :) Minä olen samaa mieltä.



Darth Vader Theme

Vilpittömin tunnustus

Edellisen postauksen hatut löysivät tosi hyvät kodit. Toinen päätyi vuoden vanhalle veljentytölle odottamaan pään kasvamista sopivan kokoiseksi ja toinen kummipojan siskolle.

Mieluisia olivat molemmat, kummipojan sisko nukkuukin uusi hattu päässään. Sain kuvan kännykkääni autuaasti unissaan hymyilevästä hattupäisestä pikkuprinsessasta. Voiko vilpittömämpää kiitosta ja tunnustusta saada? Tällaisista onnistumisista tulee todella hyvä mieli!

Hieman samoin meinasi käydä tänään pojalle. Kävimme kevätvaateostoksilla tyttären kanssa ja kaupasta tarttui mukaan pojalle tuliaisiksi Lego-Ninjago lippis. Olen tosi onnellinen, että saamme pojalle paljon vaatteita käytettynä yhden kummipoikamme perheestä. Kääntöpuolena poden syyllisyyttä siitä, että poika kulkee aina "jonkun vanhoissa" vaatteissa. Tyttö saa kaiken ostettuna (ja on nyreä siitä, että hän ei saa koskaan mistään kassillista käytettyjä vaatteita). Tasan ei käy onnenlahjat koskaan :). Välillä käyn kirppareillakin, mutten juurikaan onnistu löytämään sellaista mitä tarvitsisimme. Itse olen kasvanut serkun vanhoissa vaatteissa enkä koskaan siitä kärsinyt. Se oli itse asiassa tosi hienoa. Joten ehkä tässäkin asiassa huono omatunto on vain omaa tasapuolisuuden tavoittelun traumaani.

Ninjagot ovat nyt niin pop, että minua ihan hämmästyttää. Todennäköisesti tämä innostus johtuu ainakin osittain siitä, että ihailtu "iso poika" kummipoikamme on osoittanut Lego Ninjagoiden olevan isojen poikien tärkeä juttu. Tämä lippis siirrettiin ennen valojen sammuttamista yöpöydälle odottamaan aamua. Lippa voi olla hieman hankala nukkuessaan mahdottomasti möyrivällä lapsella...

Kuva kaapattu http://www.familiebutikken.no/lego-wear

Karkkivärejä

Sain Miehen siskolta vinkin nettisivustosta jossa jaossa ilmaisia käsityöohjeita yksityishenkilöille harrastuskäyttöön.

Garnstudio tarjoaa tuhansia inspiroivia ohjeita ja aivan ihania värejä! Kannattaa tutustua. Osa ohjeista löytyy ihan suomeksikin!

Täyttelin jo tyytyväisenä tilausta vihreästä alpakkalangasta kun järki voitti. Olen asettanut itselleni "vähän niin kuin ostokiellon" langoille. Niska-hartiaseutuni on ilmoitellut neuleharrastuksen olevan paholaisen keksintöä. Sitäpaitsi varastoni pullistelevat muuenkin kaikenlaisia keskeneräisiä projekteja...

Onneksi mieleeni muistui, että onhan minulla kummitytölle aloitettu neulevillapaita jossain. Paita on kokoa 74cm ja kummityttö täyttää tänä kesänä 18. Paidasta puuttuu edelleen hihat. Muistini mukaan punaista piti olla iso pussillinen ja valkoista jokunen kerä ylimääräistä. Koska puseronalku on kirjailtu silmukoita jäljitellen, on monia muitakin värejä ainakin yksi kerä jokaista. Ehkä sillä saan pahimman luomisen tuskan taltutettua.

Hupsista heijaa. Alla saalis. "Pari kerää" värikkäitä puuvillalankoja. Ostettu (selvästi mielenhäiriössä) halavalla varastoon kun muuan kauppa poisti lankaosastonsa keväällä -94. Ostajana siis henkilö joka ei koskaan saa mitään neuletöitä valmiiksi, vähän vähempikin olisi voinut riittää. Hentona puolustuksena tälle mielenhäiriölle totean, että silloin elämäni oli todellakin sekaisin. Isäni oli juuri kuollut...


Paita oli saanut pahoja varastointivaurioita, siihen on joskus todennäköisesti loiskahtanut jotain mikä ei aikaisemmin ole näkynyt. Nyt siinä oli ruskea tahra joka ei lähtenyt pesussa. Yhtään ei tarvitse siis jossitella että paidan voisi tehä valmiiksikin. Jess.

Nyt voin tehdä näistä jotain hyödyllistä :) Punaisesta on sentään tehty yksi vauvan neuletakki tyttärelle, eli ihan koskematon ei pussi ollut.

Ja siitähän se idea sitten lähti.

Virkattu lapsen lierihattu, langat Novita Alabama, 100% puuvilla, virkkuukoukku 3,5

Näistä toinen on liian pieni 7v täyttävälle tyttärelle, toinen on kuulemma liian monivärinen (lue: liikaa tummia raitoja). Olen aloittanut kolmannen... Eivätköhän nämä paikkansa löydä.

Jos eivät muille kelpaa, voin aina panna sytomyssykeräykseen.

Tällainenkin työ on aloitettu. Idea on tajuntaani salakavalasti pesinyt Fredrika Johnssonin vanhasta blogista, siellä oli kuva punaisesta virkatusta räsymatosta. Nyt tämä työ on jumissa, mulla ei ole ruskeaa räsykudetta. Ja tämä matto tarvitsee ehdottomasti seuraavaksi ruskeaa!