Eilinen uinti meni hienosti. Jännitin niin, että vatsaani nipisteli ja käteni tärisivät kassalla lippua lunastaessani. Niin jännittivät ilmeisesti muutkin uimarit. Ainakin yksi tunnusti ravaavansa jatkuvasti vessassa jännityksen vuoksi :).
Punaiset varpaankynnet olivat loistoajatus. Uimahallissa on ehdottomasti helpompaa muistaa olevansa lohikäärmenainen kun on punaiset varpaankynnet. Matkallani hepenlohikäärmeeksi on pieni budjettiongelma, mutta juuri hoksasin, että uimapukuni -joka kyllä on pari vuotta vanha- taitaa olla aito hepenuimapuku. Miten hepen määritellään? Ehkä mä olen jo löytänut sisäisen hepenlohikäärmeeni vaikken ole sitä aikaisemmin huomannut.
Uimapuku on yksivärinen ja hyvin pelkistetty. Sinä on toppausta strategisella korkeudella (siitä antaisin yhden hepenpisteen). Se on ostettu aikuisten naisten osastolta (toinen hepenpiste?) ja siinä sattumalta myös jotakin supporttia vatsalle (kolmas hepenpiste). Se on pukeva. Support ja toppaus saavat minut tuntemaan itseni ehdottomasti itsevarmemmaksi. Mielestäni hepenen kriteerit täyttävä kokonaisuus...
Tänään kaivelin laatikoita etsiessäni rukkasia. Hyvä idea! Rukkasia ei löytynyt, mutta massiivisista pipo- käsine- huivi valikoimistani löytyi tälle talvelle kuin uudet asusteet. Asusteita kannattaa ehdottomasti varastoida. Koskaan ei voi tietää koska seuraavan kerran tarvitsee jotain.
Ja käsityötarvikkeita. Ja kirjoja. Ja kukkaruukkuja... Olen tunnistanut sisäisen hamsterini.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti