Syntymäpäiväkortti

Tärkeitä tiedotuksia. Olemme lasten kanssa tehneet uusia aluevaltauksia.

Selattuani viikkoja huokaillen Todella Taitavien Ihmisten askartelublogeja alkoi minuakin kutkutella. Tämähän on hauskaa ja kyllähän minäkin. Tänään kävimme lasten kanssa ostamassa vähän emmeitä ei niin vakavaan 88v. syntymäpäiväkorttiin. Tarkoitus oli iskeä kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja tehdä jotain hyödyllistä ja hauskaa askartelua lasten kanssa.

Olen kokeillut leimailua ja korttien tekoa jo 90-luvulla, siitä muistona mm. puolikas kenkälaatikollinen leimoja, embossausjauhetta ja pari täysin kuivunutta mustetyynyä. En jäänyt koukkuun. Viimeksi olen leimaillut häihimme kutsukortit...

Askartelukaupassakäynti oli hiukan rankkaa. Olen oikeastaan kipeä, lapset olivat aikas kiinnostuneita kaikesta mahdollisesta ja takaraivossani tikitti tietoisuus, että tänne ei poiketa toista kertaa ennen kuin kortin pitää olla valmis (eli huomenna). Onneksi äitini oli mukana, oli toinenkin silmäpari apuna.

Haalin matkaan paria väriä pahvia, muutaman leimasimen, mustaa mustetta ja sellaisia metallisia rinkuloita joita voi laittaa reiän ympärille pahviin kiinni. Ja työkalun niiden kiinnittämiseen. Ja pienen rullan nauhaa.

Täytyy todeta, että tästä tuli elämäni kallein kortti. Tänään kuluttamallani rahasummalla sekä ostaisin, että postittaisin vuoden postikortit. Joulukortit mukaan lukien...

Tai miten sen nyt ottaa. Lapset olivat tuotteliaalla päällä, tänään tehtiin lukuisia kortteja joista osa oli monisivuisia. Kaikki samalle päivänsankarille.

Syntymäpäiväkortteja

Kuva on tarkkuudeltaan kehno, (voin vakuuttaa, että tarkkuus ei juurikaan paranna vaikutelmaa oman korttini osalta), mutta siitä ehkä näkee olennaisen. Leimassa on siili.

Pojan versiossa on ennakkoluuloton rajaus ja korttiin on käytetty myös palasia vaaleanpunakukallista flanellikangasta. Tytön versiossa on lisänä yksi piirretty ja yksi muovinen kukka. Tuo vaaleanvihreä on tytön korttikirja. Siinä on useampi sivu ja kaikilla sivuilla kuvia.

Minun versiossani nauhan päälle liimattuun pyöreään kaksinkertaiseen pahvinpalaan on leimattu sudenkorento. Nyt selvisi sekin miksi pyöreitä- ja neliölävistäjiä on olemassa. Eri kokoja. Katselin niitä tänään kaupassa tuhahdellen ja miettien kuka tuollaisiakin ostaa, kun ympyrän nyt leikkaa tuossa tuokiossa kuka vaan. Vaikka pullonkorkilla piirtää.

Olin ajatellut, että värjään korttini akvarelliväreillä kuten joskus muinoin, mutta nekin ovat pirskattivie kadonneet kuin tuhka tuuleen. Ne toivottavasti vielä löytyvät kun keksin millä logiikalla olen ne laittanut säilöön.

Tällä kertaa väritys siis lasten huopakynillä. Ja niistäkin tyytyväisinä käytimme vain niitä värejä joista tuli tai joita satuimme tällä kertaa löytämään :)

Mies on tänään matkalla, joten illalla "puheloimme" isille hyvät yöt. Isosisko ei halunnut. Paitsi sitten heti halusikin kun puhelu oli katkaistu. Isosiskon oma puhelu kuului näin:

Hei Isi,
Me ostattiin tänään leimasimia. Sellaisia leimasimia joilla leimataan paperia, ei käteen. Tai voi niillä käteenkin leimata, mutta se on kiellettyä. Ei mulla muuta. Hyvää yötä. Heippa. Mää painan nyt tätä punasta luuria.

A Poem

Viisi vuotta sitten syöpään kuolleen Vaarini jälkeen jääneistä papereista löytyi lukuisia kopioita alla olevasta runosta. Tämä on ollut hänelle tärkeä.

Otin kopion itselleni muistoksi. Törmäsin siihen äsken siivotessani. Valokopion musta on tarttunut taitetulla arkilla yhteen ja teksti on mennyt tuhruiseksi. Täällä se on tallessa.

Toivon, että tästä saa voimaa joku, jolla elämässään on vaikea jakso menossa. Minut tämä runo saa aina liikutuksen valtaan.

Don't Quit

Contributed by Paulina Madeam

When things go wrong, as they sometimes will,
When the road you're trudging seems all uphill,
When the funds are low and debts are high,
And you want to smile but you have to sigh,
When care is pressing you down a bit-
Rest if you must, but don't you quit.

Life is queer with its twists and turns,
As every one of us sometimes learns,
And many fellow turns about
When he might have won had he stuck it out.
Don't give up though the pace seems slow-
You may succeed with another blow.

Often the goal is nearer than
It seems to a faint and faltering man;
Often the struggler has given up
When he might have captured the victor's cup;
And he learned too late, when the night came down,
How close he was to the golden crown.

Success is failure turned inside out-
The silver tint of the clouds of doubt,
And you never can tell how close you are,
It may be near when it seems afar;
So stick to the fight when you're hardest hit-
It's when things seem worst that you mustn't quit.

Sohvatyynyjä

Sisustaminen on muotia. Kaikki naistenlehdet toitottavat sisustamisen trendejä ja ideoita. Myönnän, että minäkin olen kiinnostunut niistä. Ainakin hyvistä ideoista. En vain haluaisi olla trendikäs. "Trendikäs" on jotenkin pilalla. Saastunutta... Trendien suuri vika on, että trendikkät asiat menevät vääjäämättä myös pois muodista. Sitten niistä tulee hyljeksittävää ja vanhentunutta joksikin aikaa.

Inhottavaa, että kotona möllöttämisestä ja sukkien neulomisestakin yritetään tehdä trendikästä.

Olen laiska sisustaja. Kun olen saanut tavarat "oikeille paikoilleen", haluan säilyttää kokonaisuuden samana vuosikausia. Tai ainakin teoriassa, ja suurimman osan. Hakeudun unelmissani kohti täydellistä harmoniaa. Joskus sitä löytyy, toisinaan ei. Matkaa tehdään yrityksen ja erehdyksen kautta. Ymmärrän hyvin, että minun harmoniani on takuulla jonkun toisen painajainen...

Kun en tiedä miten mielenrauhan löytäisin, odotan ajatuksen kirkastumista. Hiljaa hyvä tulee. Ja asun (enimmäkseen tyytyväisenä) sielukkaassa kaaoksessa. Mitään pikkuasetelmia ei meillä kannata väsäillä. Katseen vangitsee iloisesti ympäriinsä levitelty muu omaisuus.

Keittiöremontti jäi tänä kesänä tekemättä kun emme löytäneet sellaista keittiötä joka miellyttäisi. En ole vielä keksinyt mikä on se paras idea. On hankalaa olla kuluttaja joka haluaa kestävää ja ajatonta. Sellaista joka ei mene pois muodista, jonka voi halutessaan korjata ja korjaaminen kannattaa. Sellaista ei tässä kvartaalimaailmassa ole ilmeisesti suotavaa valmistaa. Toisaalta tämä voi olla kiertoilmaus sille, etten tiedä mitä haluan. Valkoinen kartanomallinen keittiö suorilla peiliovilla (josta olin haaveillut) on muotia. Ei siis sellaista :D.

Kuningasajatusta odotellessa: koska olen epäjärjestelmällinen ja huono pitämään paikat siistinä, kunnon siivous toimii kuin megaremontti. Kaikki on kuin uutta kun päältä kuorii ympäriinsä lojuvat vaatteet, lelut ja paperit.

Alta löytyy niitä yksityiskohtia joista ilahtuu.

Muutto uuteen kotiin pari vuotta sitten sai aikoinaan aikaan inspiraation. Muutaman vuoden kaapissa työstöä odottanut sohvatyynykangas sointui mahtavasti uusien verhojen kanssa ja siitä pulpahti yksi kuningasidea:

Piristykseksi tarvittiin kalastajan langasta virkattuja pitsiliinoja. Koska sellaisia ei itselläni ollut, mummo tuli hätiin ja kaiveli varastojaan. Nämä kaksi olivat ainoat valkoiset. Tämä neliön muotoinen pitsi toimii täydellisesti. Lopputulos on juuri sellainen kuin halusin. Pyöreä on ehkä liian pieni ja säntillinen. Jokin siinä häiritsee. Mutta hyvin senkin kanssa on tultu toimeen.

Hajusteet ja luumumehua

Sain lehden tilaajana ilmaisnäytteen Lancômen ripsiväriä Hypnôse Doll Eyes. Tuntui mukavalta. Kerrankin kunnon kosmetiikkaa (maksaa kaupassa hunajaa) ilmaisnäytteenä. Yleensä ilmaisnäytteet ovat niitä muovisia litteitä pusseja (joita ei saa ilman työkaluja auki) liimattuna lehtien välissä. Ja pussin sisältö on parin euron shampoota värjätyille elottomille hiuksille. Tai meikkivoidetta jonka sävy on kahvipapu.

Yritän välttää ylimääräistä kemikaalikuormaa arjessani. Meikkaan niukasti arkena, en värjää hiuksiani jne. Halpiskosmetiikka ei minulle yleensä käy, en viitsi edes kokeilla enää. Sen jälkeen kun minulta opiskeluaikoina lähti ääni yhdestä huulipunasta, olen ollut todella varovainen.

Pyykinpesuaineet ovat meillä joko hajusteettomia tai miedosti hajustettuja. Huuhteluainetta en käytä ollenkaan. Vältän voimakkaita hajusteita myös deodoranteissa, voiteissa jne. Kokonaan hajusteetonta elämää en silti vietä.

Uuden maskaran koekäytössä oli suuri yllätys, että haistoin ripsivärin hajun. Haju oli häiritsevän voimakas vielä tunnin päästä ripsivärin laitosta. Mikä ihmeen idea on laittaa ripsiväriin tuoksua? En voi ymmärtää! Miksi kaikkeen pitää laittaa hajua? Vielä illalla ripsivärin hajua tuli nenääni tuulahduksina. En tiedä voiko tällaista ripsiväriä käyttää. En halua tottua siihen, että tämäkin haju on koko ajan nenässäni.
 
Kun hajusteista aloitin: Kaikkein hulluin hajuste on löytynyt hiivatulehduslääkkeestä jota sain Teneriffalta apteekista. Miksi ihmeessä intiimialueelle siveltävään lääkkeeseen on laitettu hajustetta? Ja sitten sitä tursotellaan tuubikaupalla suoraan rikkinäiselle limakalvolle. Ei hyvää päivää.

Ennen kuin pulssini nousee kohtuuttomiin lukemiin, vaihdan aihetta iloisempaan.

Luumut ovat kypsiä. Onneksi viime viikonlopulle ei ollut muuta ohjelmaa. Kolme maijallista mehua keiteltiin ja pakastettiin sunnuntaina.

Poiminta-apulainen työssä

Meillä luumutkin mehustetaan. Niistä tulee hyvää mehua, hiukan terää mehuun tulee happamehkoista omenoista joita nakkelin viipaleina maijaan luumujen sekaan. Onhan säilömisessä aika homma, varsinkin siinä keräämisessä, mutta oma mehu on luksusta!

Luumut kypsyvät aina yllättäen ja ovat vain hetken sopivia poimittavaksi. Viime vuonna myöhästyimme.Kun oppisi suhtautumaan asiaan vielä niin, ettei ota stressiä jos ei ehdi. Koska tämäkin on oma valinta.