Narsisseja!

Tämän päivän teemana ovat narsissit. Nuo kiitolliset hoidettavat, ihanat kevään piristäjät! Ikävöin pitkään edellisen kotimme pihaan jääneitä tuuheita narsissipuskia, mutta ikäväni alkaa vähitellen helpottaa. Täälläkin on nyt. Kahtena vuonna olen sormet kohmeessa, pimeässä ja taskulampun valossa pikkupakkasilla (välillä jäätävässä vesisateessa) sipuleita pihaamme istuttanut ja nyt täytyy sanoa, että kyllä maksaa vaivan!

Malttamattomana olen odotellut nuppujen aukeamista. Kaivoin tuonne takapihan rinteeseen toissa vuonna ainakin yhden narsissi-mix nimisen pussin sisällön. Saatoin viime vuonna kaivaa toisenkin, en ole ihan varma. Ne viime vuonna istutetut eivät ole vielä auenneet...

Tuo alimmainen on Bauhausista helmililja narsissimix. Viime vuonna se ei kukkinut juurikaan, mutta tänävuonna se on aivan mahtava! Toivottavasti se viihtyy tuossa. Ero selittynee kuorikatteella joka lisättiin tuohonkin kukkapenkkiin viime kesänä...

Vielä viisi vuotta sitten en tiennyt, että on olemassa näin paljon erilaisia narsisseja. Onneksi nyt tiedän.

I'm in love

Juuri kun luulin, että elämä on kurjaa, voimat on loppu ja kaikki on vain koleaa, tupsahti eteeni vapaailta. Mies vei lapset uimaan ja minä hyssyttelin itsekseni kotona. Tuumaillessani mitä tekisin, katosin hetkeksi blogimaahan ja tein ohimennen yhden villasukan kärkikavennukset. Päätin käydä suihkussa kaikessa rauhassa ja hemmottelin itseäni huolellisella rasvauksella, kokeilin tehotipat ja luksuspäivävoiteen (hullujen päivien kylkiäisiä ripsivärille) ja lakkasin kynnet. Ja elämä alkoi taas maistua elämältä, ruumis tuntua levänneeltä ja olo vähitellen raikkaalta.

Se, että perään tupsahti toinenkin vapaailta tuntuu luksukselta. Olin sopinut tänään tapaamisen klo 17.30 joten aikaa piti kuluttamalla kuluttaa työpäivän jälkeen. Tavoistani poiketen hengailin kaupasta toiseen kartoittaen kevään muotia ja vaatekauppojen tarjontaa. Onnistuin tietoisesti ponnistaen välttämään vakimarkettini. Jotain toimistokelpoista hellevaatetta pitäisi keksiä.  Viimekesäiset eivät tule kestämään enää toista kesää.

Yritin lamppukauppaan, joka oli jo kiinni. Eksyin viereiseen käytetyn tavaran liikkeeseen. Ja siinä se oli. Lamppu, jota olin etsinyt vaikken sitä tiennyt. Ihana, juuri oikean vihreä  ja vanha. Messinginvärisillä koristeilla. Jess.

Kyllä tämä sielukkuudessaan ikealampun peittoaa. Tuo nuppi kuvun huipulla on kuin piste i:n päällä.

Oikeastaan olin etsinyt pulleaa suurta lampunjalkaa, ehkä valkoista. Vaaleaa ainakin. Tämän löydön innoittamana laajennamme etsintöjä kohdistaen tarmoa myös käytetyn tavaran liikkeisiin... Se voi olla keräilijäluonteella varustetulle henkilölle vaarallista. Hmm...

Jotain sinistä

Ihanaa puutarhaa voi vain ylistää. Kevään ihme tuntuu tänäkin keväänä ihmeeltä.

Skilloja

Kevään aikaisimmat heräilijät ovat jo täydessä kukoistuksessaan. Hieman hitaammat heräilevät varovasti lisääntyvään lämpöön ja häikäisevään auringonpaisteeseen. Monet ovat vielä aivan täysin unten mailla. Sekin on suloista, sillä siten kevään ihmeellinen showjatkuu pidempään!
 

Sinivuokko

Raparperi

Ruohosipuli

 Kasvilavalla ainoa heräilijä on ruohosipuli. Se on aivan tavallinen kaupan "ruukkusalaatti" jonka työnsin kesäksi muiden yrttien seuraksi. Nyt se näyttää aikovan villiintyä. Nam!

Orvokit

Orvokeiden kanssa lähti hiukan taas homma hanskasta. Tämän lisäksi niitä on neljässä pikkuruukussa, yhdessä parvekelaatikossa ja kahdessa amppelissa... Keltaiset ja siniset ovat halpoja ulkomaisia tarjouksesta 10kpl 2e. Voiko tämän paremmin kahta euroa sijoittaa, kysyn vaan? Valkoiset ovat kotimaisia, selvästi laadukkaampia ja siksi tyyriimpiä. Keskellä olevaan rinkulaan kylvin unikonsiemeniä. Jos vaikka tällä kertaa huomaisin niiden edes itävän. Unikkoviljelmäni ovat olleet hiukan heikosti menestyviä tähän saakka. Itse asiassa en edes tiedä miltä unikon taimi/lehti edes näyttää...

Kevät villiinnyttää myös muita luomakunnan olentoja. Kotiin tullessamme naapurin Misse-kissa oli ulkoilemassa ja syöksyi saaliinsa perässä (kärpäsiä tai muuta minulle näkymätöntä) kuin tarkkaan viritetty täsmäase. Yritin ottaa loikkaavaa kuvaa arvon pantterista, mutta neiti ei halunnut tulla kuvatuksi metsästyspuuhissa...

Musta pantteri

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kaikenkaikkiaan totesin tänään, että kyllä valokuvan onnistuminen näköjään on paljolti kamerastakin kiinni, ei vain kuvaajasta. Hyvällä kameralla tulee vaan hyvia kuvia! Amatöörikuvatkin näyttävät tosi hienoilta. Myönnetään. Järjestelmäkamera on hintansa väärti hankinta.