Kummittelua

Vauvat ova ihania! Minulla on krooninen vauvakuume, haluaisin aina nuuhkutella pientä vauvaa, halitella ja sylitellä. En kyllä kaipaa yövalvomisia tai sitä käsittämätöntä ahdistusta joka iskee kun vauvalla on hätä ja vanhemmat eivät keksi konsteja pahan olon helpottamiseksi. Onneksi on läheisiä joilla on syötävänsuloisia nuuhkuteltavia.

Meillä on nyt 4+1 kummipoikaa. Neljä kotimaista sekä kummijärjestön kautta "ostettu" kummilapsi. Hip hei!

Nyt on käynyt niin hupaisasti, että kaikki kotimaiset kummipoikamme ovat ristiin etunimi tai tois-nimikaimoja. Kummilasten perheet ovat tehneet nimivalintansa toisistaan tietämättä.

Vinoilinkin veljelleni kun meitä nyt pyydettiin kummeiksi, että kyllähän se käy, kunhan nimet täyttävät tämän tiukan kriteerin. Ja kappas. Pieni tulokas on nyt myös toiselta nimeltään Ilmari, kuten kaksi muutakin kummipoikaamme. Hieno nimi. (Hän joka ei ole Ilmari, on etunimikaima, saakohan tästä mitään tolkkua...)

Kyllä biologia on ihmeellistä. Olen kiintynyt kaikkiin kummilapsiimme, mutta tähän pienimpään rakastuin. Hän on kuin ilmetty isänsä reilut 30 vuotta sitten. Tuntuu heti omalta <3.

Sukallista

Sukittaa edelleen. Kevään satoa:

Kukkasukka, Taito Etelä-Pohjanmaan valmis pakkaus josta tulee neljät tossut. Inspiraatio lopahti kaksien tossujen jälkeen, sillä kantapäästä ei tule mielestäni hyvä.

Tällä mallilla tuli tehdyksi myös pienemmät sukat.

Vihreät pitsisukat mallia Lindsay. Lanka Austerman Step. Näistä tuli ihanat. Ihan itselleni :).

Punaiset pitsisukat mallia Lindsay kummitytölle mökkituliaisiksi. Höyrtysviimeistely jäi uupumaan, sillä sain ne valmiiksi vasta Riihimäen kohdalla. Lanka on Katia Olé (super wash, with aloe vera). Tämä lanka ei vakuuttanut, siinä oli solmu sekä katkennut säie. Tuntu oli kuitenkin ihan ok. Kummitytön mielestä raita kuuluu sisäsyrjälle.

Minusta tuntuu usein, että minulla ei ole yhtään omaa aikaa. En ehdi harrastamaan mitään enkä saa toteuttaa itseäni. Toisaalta olen onnellinen nykytilanteessa, ajanpuutehan on omien valintojeni seurausta. Niiden toteutuneiden toiveiden joita en missään tapauksessa kadu.

Tässä kuitenkin taas nähdään, että olen hyvinkin ehtinyt toteuttamaan itseäni :).

Nyt on menossa sukkamalli Sunshine (samasta sukkakirjasta kuin tuo Lindsaykin) ja mielenkiintoinen lankakokeilu: Trekking pro natura (75% villaa, 25%bambua). Trekking tuntuu miellyttävältä neuloa, mutta onkohan se kulutuksenkestoltaan mistään kotoisin?

Kerinpuut

Hip hei!
Olen saanut uusia lukijoita. Olette lämpimästi tervetulleet!

Tämän kesän tunnusominainen piirre taitaa olla, että aika tuntuu kuluvan kamalaa vauhtia. En oikein tiedä mihin aikani kuluu, johonkin se vain häviää. Ei oikein ole muka aikaa kirjoittaakaan. Äkkiä  vain hösellän kaikkea.

Kesälomakin vihdoin koitti, hyvää kannattaa odottaa. Hurjan viikonmittaisen loppukirin jälkeen suljin eilen työhuoneeni oven. Tarkoitus on olla avaamatta sitä neljään viikkoon. Tällä viikolla ei onneksi ole ollut lastenhoidollisia rajoitteita. Nyt pitäisi olla kaikki kunnossa ja seuraavan kuukauden voin olla hyvillä mielin ja rauhassa. Vauhti ei tasaantunut koko loppuiltana ja tänäänkin on vielä epäuskoinen olo. Edes yöllä ei tupsahtanut mieleeni mitään tekemättä jäänyttä ;) .

Lomatunnelmiin yritin laskeutua pyrähtämällä äitini kanssa Ikeaan koululamppuostoksille (ei löytynyt) ja neulomalla sukkaa television ääressä lasten nukkumaan menon jälkeen. Hiljalleen. Sukkien tekeminen on kuin meditaatiota... Menossa on jo toinen pari mallia Lindsay kirjasta Suloisimmat sukat, uusia innostavia neuleohjeita, Cookie A.

Täällä kerroin repsahduksestani Tapion kaupan alennusmyynnissä.
Tässä se on vihdoin kuvina:

Aika herkut, vaikka itse sanonkin :)

Vihreistä suunnittelen villatakkia. Vielä ei ole tullut hyvää mallia vastaan. Pitäisi löytää yksinkertainen malli jossa on vyötärö ja joka on näppärästi muunnettavissa kaksiväriseksi. Ja langan vahvuus pitäisi olla ohjeessa oikea.

Nyt pääsin käyttämään kerinpuitakin. Olin n. 15 vuotias kun sain mummoltani lahjaksi kerinpuut. Ne ovat muistaakseni Pirkanmaan kotityön mallistoa ja saatesanat olivat "ne olivat kyllä hyvin kalliit, mutta näitä on nykyisin vaikea löytää". Tämä oli varsin mielenkiintoinen lahjavalinta, sillä neulominen oli kaikista maailman käsitöistä ehdoton inhokkini kouluaikana. Turha kai mainitakaan, että nämä kerinpuut eivät ole pahemmin käytössä kuluneet. Olen kuitenkin uskollisesti ne säilyttänyt, sillä ovathan ne arvokkaat ja niitä on vaikea saada :D. 

Kaivoin siis kerinpuut esiin ja kokeilin. Noin puolitoista tuntia minulla meni yhden vyyhdin kerimiseen, Lace-lanka on ohutta ja sitä n vyyhdissä huikea metrimäärä. Kerinpuiden nerokkuus kirkastui nopeasti. Jos neuloo paljon ja käyttää paljon vyyhdillä olevia lankoja on tämä kapistus varmasti hyvä sijoitus. Vyyhti pysyi hyvässä järjestyksessä koko kerimisen ajan eikä keskeytyksistä ollut haittaa.

Lace-langasta on tulossa pitsihuivi kirjan Pitsihuivit neuloen, kauneimmat virolaiset pitsimallit-mukaan. Malli on Riikinkukko-lehtihuivi. Valmista on jo n. 30cm, nyt kuitenkin sukkahommat vetävät puoleensa enemmän.

Kesälomaksi olen suunnitellut myös ompeluprojekteja, maalaushommia, sisustusprojekteja (lasten huoneiden päivitys), pihahommia, ystävien tapaamista ja laiskottelua. Saa nähdä kuinka käy.

Jos mitä näissä keleissä on hienoa, uusia istutuksia ei tarvitse kastella. Kylvin uuteen kukkapenkiin kaunokaisen siemeniä. Kyllä ne vielä tänä kesänä ehtivät. Ehtiväthän...

Makuuhuone

Olen ehkä maininnut, että olen sotkuisen kodin valtiatar. Sitä en todennäköisesti ole mainostanut, että sotku rajoittaa myös sosiaalista elämääni. Oikeastaan en haluaisi sitä itsekään myöntää. Totuus kuitenkin on, että kaikkein pahimman kaaoksen aikaan en haluaisi kenenkään näkevän kotiani. Yhtään kenenkään. Ja kaikkein pahinta kaaosta on suunnilleen 14 päivää viidestätoista. Ja voin vakuuttaa, että nyt ei ole kyse mistään himosiivoojan siisteyskompleksista. Meillä on ihan oikeasti sotkuista.

Puoli vuotta sitten päädyimme miehen kanssa kokeilemaan siivoojaa. Olen ollut tyytyväinen. Se auttaa hiukan hillitsemään kaaosta, ainakin meillä on nykyisin takuulla peruspuhdasta. Käytännössä siivooja vapauttaa minut pari tuntia enemmän käyttämään tavaroiden järjestämiseen. Ja pakottaa meidät korjaamaan enimmät sotkut kahden viikon välein ennen siivouspäivää.

Tänään meillä poikkesi ihana naapuri tuomassa meidän pojalle oman poikansa pieneksi jääneitä vaatteita. Kiitos ja kumarus. Naapurin poika oli mukana, eikä oikein olisi uskaltanut tulla meidän pihaan edes. Lapsemme eivät ole oikein tutustuneet, ujostuttaa puolin ja toisin. Ja emme oikestaan ole edes ihan naapureita, on tuossa rivitalo välissä.

Meidän poika teki nyt kovasti tuttavuutta, naapurin poika empi. Kierrettiin yhdessä pihaa ja lopulta tulimme sisällekin. Jos vaikka siitä tulisi houkutus tulla meille leikkimään.

Hiukkasen hirvitti. Meidän kotimme luonnontilassa. Sängyt petaamatta, kaikenlaisia kasoja siellä täällä. Yleensä meillä on kuin pommin jäljiltä jo seuraavana päivänä siivouksesta, nyt siivouksesta on jo viisi päivää... Kyllähän minä järjestelen joka päivä, teho on samaa luokaa kuin kuin jos yrittäisin ämpärillä tulipaloa sammuttaa.

Eteisessä heti oli esterata valmiina: kenkiä hujan hajan, muutamat housut palomiesasennossa valmiina odottamassa, että joku hyppäisi takaisin kyytiin (jotain on mennyt perille kun ulkohousut usein kuitenkin muistetaan ottaa eteisessä pois :), perjantaiset päikkykassit vielä vaatteita tursuten lattialla purkamatta, musta jätesäkki ovensuussa odottamassa matkaa kierrätykseen (odottanut jo kohta puoli vuotta, häveten myönnän), kaikki sulassa sovussa levähtäneen suodatinkangaspussin ja remonttihanskakasan kanssa. Tämä siis muun muassa.

Olohuonetta somistaa lasten majanrakennus (kaikki tyynyt levitettynä ympäriinsä), leluja siellä täällä. Joku onneton on lisäksi purkanut kaksi laatikollista dvd-levyjä hujan hajan. Takkahuoneessa on kaksi levitettävää pyykkitelinettä lastattuna umpitäyteen jne.

Kovasti vakuuttelin, että on meillä joskus siistiäkin, enimmäkseen tosin juuri tällaista kuin nyt. Ja makuuhuoneesta on minulla olemassa valokuva miltä se näyttää siistinä. En sitä  kuitenkaan näyttänyt.

Tämän kuvan jaan nyt teidän kanssanne:

Nyt kun olen näyttänyt naapurille todellisen kotimme, ehkä opin sietämään tämän nolouden. Tai siivoamaan paremmin. Ja kutsumaan ihmisiä kylään kaikesta huolimatta. Toivon niin. Hänelle ei ainakaan enää ole yllätys jos meillä onkin sotkua.

Ja minäkin olen edelleen hengissä.

Miehen tädillä on ulko-ovella kyltti jossa mainitaan, että kodin siisteystaso on jonkin EU- standardin mukainen jotta kaikki jotka siellä käyvät voivat salaa huokaista, että "jollakin toisella on vielä sotkuisempaa kuin meillä". Liityn kerhoon. Rohkeuteni ei riitä kuitenkaan julkaista kuvia todellisuudesta täällä netissä. Ainakaan vielä. Kas kun mitä nettiin laittaa, sitä ei koskaan enää saa sieltä varmasti pois :D.