Parturileikki

Omat lapsemme eivät ole koskaan leikkineet saksien kanssa parturileikkiä (koputan puuta, vielä ehtii). Tiedän hyvin, etten voi lukea sitä omaksi ansiokseni. Näissä asioissa sattumalla on enemmän osuutta kuin oivallisella lastenkasvatuksella...

Perjanaina saimme yökylään veljenvaimon ja pienet serkut. Serkkutyttö 3v löysi eilen jostain lasten askartelusakset ja parturoi niillä oman tukkansa sekä -kuten myöhemmin huomasimme- tyttären lempinuken. Nukkevahingon huomasin vasta tänään. Tytär oli sen huomannut jo eilen, mutta ei kertonut kenellekään...

3v:n kampaus oli alun perin olkapäille pitkä. Nyt se on muodikas vasemmalta korvalta paikoin hyvinkin lyhyttä siiliä aina takaraivolle sakka, oikealla puolella pitkät suortuvat. Karvaa tuli keräiltäessä paljon, kunnon kukkurainen kourallinen, määritelmästä riippuen voisi sanoa jopa kaksi kourallista. Koitin äitiä lohdutella, että onneksi tukka kasvaa nopeasti takaisin. Hän totesi, että isiltä tässä varmaan pääsee parku kun hän tämän näkee...

Nyt on kultakutrilla nukella samanlainen kampaus. Tyttären itku oli lohduton kun hän tänään näytti nukkeaan minulle. "Roosan hiukset eivät edes kasva takaisin!"

Tämä on valitettavan totta. Lupasin miettiä mitä asialle voitaisiin tehdä. Koitin googlettaa, josko nukelle saisi uudet hiukset jostakin. En löytänyt. Olen nähnyt telkkarissa joskus ohjelman naisesta joka tuunasi Babie-nukkeja ja hän teki myös nukeille uudet hiukset. Se ei siis ole mahdotonta...

Tiedän, että uusien hiusten teetättäminen tulisi kalliiksi, mutta ihan halpa ei ollut aikoinaan nukkekaan, muistaakseni 60-70e. Hiusten teettämisen arvioisin maksavan ehkä tuplaten. Koitin myös katsoa, josko voisin hankkia uuden samanlaisen nuken tämän tilalle, mutta en löytänyt toista samanlaisella kampauksella ja ilmeellä varustettua. Ilme on lopulta tärkeämpi kuin hiusten väri tai kampaus.

Sitäpaitsi tyttärellä on nukkeensa tunneside. Tyttären ensimmäisen nuken rikkouduttua vuoden leikkien jälkeen (se oli valtava järkytys 2v lapselle) päätin aikoinaan, että panostamme laatuun emmekä määrään. Omasta lapsuudestani muistan, että vaatteiden määrällä on suurempi vaikutus nukkeleikin onnistumiseen kuin nukkien määrällä. Nytkö tämä kahden-nuken-politiikka sitten kostautuu?

Ehdotuksia? Miten voisimme pelastaa lapsen leikin? Sen nimittäin mitä siitä on jäljellä. Yritän leikkiä varjella ja tukea kaikin mahdollisin keinoin, koululaiset kun eivät nykypäivänä harrasta enää hirveämmin julkileikkimistä. Se on suuri vahinko.

Miten voimme pelastaa Roosan? Siisti poikatukka Roosalle ei ole vaihtoehto...

Voi itku!

Jääkukkia

Tänä jouluna lumi oli harvinaisen vähissä, mutta lumihiutaleitahan voidaan saada muualtakin kuin taivaalta.

Joulupukki muisti minua kirjalla 100 virkattua lumihiutaletta. Olen suunnitellut virkattujen lumihiutaleiden tekemistä jo pitkään, muutamaan minulla oli ohjekin olemassa ennestään. Koskaan ei voi olla liikaa lumihiutaleohjeita. Eihän?

Joulun välipäivinä korkkasin kirjan ohjeineen ja käytin anopin varastoista kaksi keränloppua valkoista lankaa. Paksummasta langasta kolmosen koukulla tehdyt jäivät kovettamattomina roikkumaan anoppilan joulukuuseen, ohuemmasta tehdyt puuvillaiset toin kotiin tärkkäyskokeilujani varten. Vaikka kiinteärakenteisemmat hiutaleet voisi ehkä ottaa käyttöön prässättynä ilman tärkkäystäkin, vaativat pitkiä ketjusilmukkalenkkejä sisältävät hiutaleet tuekseen kovettamista.

Hiutaleiden virkkaaminen sujuu sutjakkaasti ja innostuin jo suunnittelemaan, että ensi vuonna joulukorteissa voisi olla jokaisessa koristeena yksi virkattu hiutale jonka voisi sitten irottaa talteen vaikka joulukuuseen ripustettavaksi. Mutta onko hauskaa saada yksi hiutale. Ajaudunko tekemään hiutalekortteja vuodesta toiseen ajatuksella kerää koko sarja? Jätän tämän idean vielä harkintaan.

Tässä surkean huono räpsäisy lumihiutaleistani. Jokainen on tehty eri ohjeella. Lanka on sitä samaa valkoista merseroimatonta puuvillalankaa, jota koulussa pujoteltiin 80-luvulla vohvelikankaaseen kuvioiksi. Virkkuukoukku nro 2.

Käyttämäni tärkki on kotimainen Verda tärkki silitysspray joka lupaa: Verda antaa ryhtiä, mutta ei jätä kangasta luonnottoman kovaksi. Poistaa sähköisyyttä varsinkin tekokuiduista ja tekee tekstiileistä likaa hylkiviä.Verda lähtee täysin pois seuraavassa pesussa. (Mies nappasi tämän purtilon marketista kun tilasin tärkkiä, tämä ei siis missään tapauksessa ole maksettu mainos!)

Nyt olisin kaivannut kyllä sitä luonnotonta kovuutta, vain ne hiutaleet, jotka liotin molemmin puolin tärkissä ovat kovettuneet paremmin, nekään eivät kuitenkaan ole ihan kovia. Vaihtoehtona ollut liimakovetus ei nyt yhtään houkutellut, sillä haluaisin hiutaleiden olevan pestäviä. Ne varmaan keräävät pölyä ja kellastuvat aikojen saatossa. Sitäpaitsi liimakovetus kuullostaa sotkuisemmalta... Voi olla, että sitäkin vielä pitää kokeilla.

Alla vielä kuva syksyn ainoista villasukista. Niiden piti valmistua pukinkonttiin, vaan eivät ihan kerinneet. Onneksi tämän lahjan voi toimittaa myös jälkikäteen. Lanka Schoppel Wolle Zauberball. Malli on loihdittu fiiliksen mukaan omasta päästä (4x16 silmukkaa, resorineuloksena 2 oikein 2 nurin. Oikeilla kahdella silmukalla tehdään koko ajan pitsikuviota siten, että joka toisella kerroksella kavennetaan ja tehdään langankierto). Sukan suun huolittelee yksinkertainen virkattu pitsireunus. Ensin luulin, että näistä on tulossa rannikkaat, mutta henki sanoi kesken kaiken, että sukathan nämä ovat. Ihan selvästi.