Ensilumi

Voi riemua, eilen aamulla maa oli hennon valkoinen. Ensilumi oli satanut. Viime yönä satoi hivenen lisää. Onnea on vapaapäivä ensilumen aikaan! Tänään ei ollut ollenkaan vaikeaa houkutella lapsia ulkoleikkeihin.

Talven ensimmäinen lumiukko, maasta se pienikin ponnistaa :)

Tässä tehdään "eläinten jälkiä" pomppimalla lumihankeen.

Lasten ahkeroidessa lumihommissa minä siistin pihasaunaa. Toisin sanoen siirsin jatkojohdon ja pari työkalua autotalliin. Ravistin maton joka ei tullut ravistelusta miksikään, olisi pitänyt harjata. En harjannut. Käänsin sen.

Pääsin kokeilemaan miehen uutta akkuruuvinväännintä kun kiinnitin penkin taakse naulakoita. Kyllä se on hieno peli!

Hyvin suunniteltuhan on puoliksi tehty. Naulakkorivi on ollut suunnitelmissa reilut kaksi vuotta, naulakot hankittiin kuukausi-pari sitten. Nyt mies on reissussa, joten kiinnitys on niin sanotusti oman maun mukaan. Toivottavasti myös miehen maun :). Olen suunnitellut naulakon yläpuolelle pientä hyllyntapaista, pohdin edelleen toteutusta.

Pihasauna on miehen reviiriä. Hän heti muuton yhteydessä ilmoitti, että siellä ei sitten sisusteta. Kunnioitan hänen toivettaan ja vähintään kysyn hänen mielipidettään ennen kuin sisustan :). Yritän kovasti olla sisustamatta, mutta välillä ideoita vain pulpahtaa. Miehellä on veto-oikeus.

Sormeni syyhyävät valkoisen maalipurkin kannella, mutta mies sanoo ehdottomasti ei. Mäntypinta tuo saunaan mökkitunnelmaa. Mökki on miehen lapsuuden paratiisi. Saunareissu pihasaunaan on pikamatka mökille, jonne oikeasti on satoja kilometrejä matkaa. Aika mainiota itse asiassa, että sellainen on mahdollista omassa pihassa koska vain.

Naulakoille on ollut tarvetta. Kun vaatteet saa naulaan roikkumaan, on pukuhuoneessa istumatilaa. Sitä tarvitaan ainakin joulusaunassa :).

Saunan lauteet.

Sauna sinänsä on askeettinen. Siellä ei ole juoksevaa vettä, eikä siellä pestä pesuaineilla sillä kunnon viemäröintikin puuttuu. Löylyt ovat todella hyvät.

Lumisade alkoi uudelleen, tunnelma on kuin Jill Barklemin kirjassa Tiheikön väki talvipuuhissa. Laitoin takkaan tulen, lapset leikkivät tyytyväisinä ja onnellisina kaverinsa kanssa yläkerrassa. En missään tapauksessa halua heitä häiritä.

Takkatuli. Sillä on meditatiivinen vaikutus...

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Jouluseimi

Taas on hiukan joulumpi. Pesin tänään keittiön ikkunat jotta sain ikkunanvälikoristeet paikalleen.

Lapsuudenkodissani, idyllisessä 70-luvun neukkukuutiossa, äiti laittoi aina ikkunan väliin  joulukoristeita. Suurin osa koristeista oli vanhasta saksalaisesta (erittäin rikkinäisestä) soittorasiasta talteen irrotettuja pikkruisia puisia hahmoja. Ikkunan välissä ne olivat turvassa uteliailta pikku kätösiltä ja kuitenkin ihailtavissa lapsen korkeudelta. Palmikkopäinen tyttö hoiti kehdossa makaavaa nukkeaan, puunhakkaaja seisoi kirves olalla, lastuoksaisia kuusia, kiehkurahiuksisia enkeleitä, tiernapojat. Koska meillä aina tehtiin kuvaelmaa ikkunan väliin, on minulla itsestäänselvä ajatus siitä, että jouluna kuuluu laittaa yhtä sun toista ikkunan väliin.

Suosikkijoulukoristeeni on luultavasti nämä kolme itämaantietäjää. Ne ovat iloisen väriset ja niistä tulee mieleeni paljon hyviä muistoja (ja niitä katsoessani onnistumisen jälkimainingit liplattavat vienosti edelleen). Tietäjistä ensimmäinen on hankittu joskus -90-luvun alussa joulumyyjäisistä, loput askartelin mallikappaleen mukaan samana vuonna äitini kovan yllytyksen jälkeen. Näitä ei voi pitää lasten ulottuvilla, sillä muistan luovasti kätkeneeni rakenteisiin mm. nuppineuloja jotta itämaantietäjien vaatteet laskeutuisivat nätimmin ja jotta tietäjät olisivat paremmin suorassa. Kameleihin on jemmattu ainakin rypistettyä paperia, rautalankaa, paljon Erikeeperiä ja pellavarohdinta. Itämaantietäjien vaatteet on ommeltu värikkäistä silkinpalasista ja koristeltu lasihelmin ja paljetein.

Jossain vaiheessa vuosien kuluessa alkoi tuntua siltä, että tietäjät vaeltavat toivottomana loputtomiin ilman mitään mahdollisuutta saavuttaa määränpäätään. Eihän se ole kohtuullista.

2000-luvulla joulukuvaelmaan alkoi pulpahtaa lisää jäseniä: Sinä yönä oli paimenia kedolla, tällä paimenella on valkoisia lampaita, yksi musta lammas sekä paimenkoira. Kokeilemisen jälkeen olin ällistynyt kuinka helposti tällaisia pieniä eläinhahmoja saa tehtyä itsekin. Idea ei ole kovin omaperäinen, sillä tämän tapaisia lampaita olen nähnyt jossain joulumyyjäisissä. Materiaalina käytin askartelupunosta ja huovutusvillaa.

Pyhää perhettä piti märehtiä enemmän. Ei ole ihan helppoa tehdä asiallista seimeä, Jeesuslasta ja vanhempia. Jotain tallintapaistakin pitäisi varmaan miettiä. Pitkään pähkittyäni totesin, etten ole vielä valmis lapsen syntymään.

Joosef ja Maria vaeltavat siis loputtomiin aasi mukanaan kohti määränpäätä. Maria parka on jo kymmenen vuotta ollut viimeisillään raskaana, hieman käy sääliksi...

Nyt koristeita pöyhiessäni totesin, että enkelikin puuttuu. Selvästi alkaa kiinnostuksenpoikasta olemaan ilmassa. Jos vaikka ensi vuonna Maria jo pääsisi pitelemään pienokaista sylissään? Annetaan asian hautua. Nyt kun kuumaliimakin on jo keksitty ;) olisi seimen tekeminen suunnilleen ulottuvissani...

Villapaita viluiselle

Nyt se on valmis, villapaita viluiselle vol 2. Yritän laittaa sen huomenna postiin, arvelen, että pakettia on jo odoteltukin. Ystävän italianvinttikoira on pieni ja miltei karvaton, se tarvitsee välttämättä Suomen talvessa villapaidan. Innostuin koettamaan jos vaikka osaisin tehdä sellaisen.

Jo lapsena tein kaikille pehmoeläimille heti vaatteet, tämä on ihan mahtava idea! Takaisin lapsuuteni kesiin :) Jos tämä onnistuu, on siitä oikeasti myös iloa.

Sain heti inspiraation, vision ihanasta pörrölangasta. Tämä koira on, jos ei nyt ihan kuninkaallinen, niin jonkun sortin stara ainakin. Jotain värikästä ja pörheää.  Nämä koirat osaavat arvostaa pehmeää ja lämmintä. Käytännöllisesti ajattelin tosin, että värikkyys lisää myös turvallisuutta kun koira tulee paremmin nähdyksi.

Suurin haaste tehtävässä oli, että pehmoleluprojekteissa malli on aina ollut paikalla. Sovituksia saattoi tehdä koska vian. Koirakaveri asuu parin sadan kilometrin päässä ja nyt piti pärjätä hätäisesti otetuilla mitoilla. Hiukan piti kotona palautella mieleen koiran anatomiaa, onneksi netissä on paljon kuvia ja rotu on tiedossa. Mistä se olikaan taas paksu, mistä ohut. Miten ne jalat? Mistä ne lähtee, kuinka kaukana ne ovat toisistaan. Onko ne jalat ylhäältä paksut? Kuinka nopeasti kaula kapenee?

Olin puolivälissä unelmaluomusta kun hoksasin, että
1)valitsemani lanka ei  kestä konepesua
2)selkäkappaleen ainaoikeinneule vetää kasaan ja lopputulos on hiukan lyhyenläntä
3)purkaminen ei onnistu

Diivailupaita siis tuli valmiiksi vaikkei käytännöllinen olekaan.

Villapaita viluiselle vol 1

Koska valmista tuli nopeasti, äkkiäkös teen toisenkin.

Ja kuinka ollakaan mittalappu katosi vol 1:n ja vol 2:n välillä. Projekti viivästyi kun koitin vakuuttaa itselleni, ettei laput noin vain katoa, kyllä se jostain löytyy. (Täällä paperisilpputaivaassa varmasti juu...) Ulkomuistilla siis mentiin, hiukan suuntaa antavia mittoja otin Vol 1:stä... Muistelen, että tuubimallin (josta suunnittelu lähti liikkeelle) pituus oli 21 cm, vatsaosan sopiva pituus oli 9 cm, vatsan (rintakehän ympärys 44cm ja kaulan ympärys 33cm. Selkäkappaleelle lisäpituutta sai olla max 16 cm ettei mene hännän päälle. Toivon saavani palautetta mallista niin että seuraava on taas parempi. Tästä tuli vähän sellainen kalastajaneule-tyyppinen. päässäni pyörii itsepintaisesti visio palmikkoneulemallista :).

Villapaita viluiselle Vol 2

Lanka Novita seitsemän veljestä sukkalanka.
Pesuohje  40astetta hienopesu, ei rumpukuivausta, ei valkaisua. kuositellaan kosteana :). Ei tunnultaan erityisen pehmeä, mutta lämmin kun on 75%villaa. Konepestävyys oli tärkein valintakriteeri, lämpimyys toinen.

Tässä ohje:
Lanka: Novita Seitsemän veljestä, väri 009, puikot 3,5. Menekki 1 kerä (150g) ja jäljellekin jäi.

Aloitetaan selkäkappaleen viittaosasta: Luo 38 silmukkaa. Tee edestakaisin neuloen ainaoikeaa, lisää molempiin reunoihin silmukka joka kuudes kerros. Jatka näin kunnes kappaleen korkeus on 15cm (yht. 62s)

Luo 34 silmukkaa (=>yht. 96s). Jatka pyöröneuleena niin, että uusilla silmukoilla tee 2n2o joustinneuletta, vanhoilla silmukoilla jatka "ainaoikeaa", eli tee selkäkappaleen puolella joka toinen kerros nurin kuuden kerroksen ajan. Sitten aloita "selkäpuolen" silmukoilla kuvioneule. *1o1n* kahden kerroksen välein vaihdetaan niin, että nurjan päälle tuleekin oikea. Tällä kuviolla on oma nimikin, mutten enää muista mikä. Vatsapuolella tehdään edelleen joustinneuletta. (kokeilin ainaoikealla ensimmäisen version, mutta se "vetää" kun vatsapuoli on resoria. Resorin taas arvelen auttavan pitämään vaatteen vatsaa vasten. Lerppuva helma olisi märkä jo ensimmäisen puskan kohdalla.

Aukot etutassuille: Kun vatsapuolen korkeus on 9cm poimitaan vatsakappaleen reunoista 8 silmukkaa langalle odottamaan. Keskikappaletta ja selkäkappaletta neulotaan molempia 4 kerrosta (langan joutuu katkaisemaan). Jalantien toiseen reunaan luodaan (molempiin aukkoihin) 6 silmukkaa ja jatketaan vatsapuolella resoria ja selkäpuolella 1o1n kuviota. Vatsapuolelta kavennetaan resorin ja kuvioneuleen rajakohdassa 1s molemmissa reunoissa n.joka 4. krs =>84s, vatsakappaleen korkeus on nyt n. 16cm. Neulo nyt pelkkää joustinneuletta kunnes kaulus on tarpeeksi pitkä, tässä villapaidassa se on 7,5cm korkea (13cm tassunaukon reunasta. kauluksen reunaan).

Tassunaukkojen viimeistely:
Poimi tassunaukoista 8 langalle nostettua silmukkaa, 6 luotua silmukkaa sekä molemmista reunoista 2 silmukkaa, yhteensä 18 silmukkaa. 1krs oikein, 1krs nurin, 1krs oikein, 1krs nurin, päätä silmukat neuloen oikein...

Ohje on täysin omani. Tänne se on kirjattu jotta voin tehdä toisen samanlaisen halutessani. Eipähän paperilaput ainakaan enää katoa. Ohje on vapaasti käytettävissä yksityishenkilöille. Jos lainaat ohjettani, kerrothan siitä minulle. Se ilahduttaa varmasti :)

Nyt odotan kommentteja koekäytöstä. Kunhan paketti ensin saadaan edes matkaan.

Ovatko tassunaukot tarpeeksi suuret, tuliko jalan reiät oikeaan kohtaan (paikka on vähän niin kuin arvattu)? Entä onko vatsanympärys reunasta tarpeeksi niukka? Kaulus, onko hyvä? Olisiko voinut olla pidempi, pidensin sitä jo hiukan... Kiristääkö tai puristaako jostakin?

Help!

Olen ihan surkea räpeltäjä tietokoneiden kanssa, myönnetään. Se on yksi syy miksi aloitin tämän bloginkin. Tässä vähän niin kuin tulisi näppärästi kohenneltua tietoteknisiä taitoja ihan vahingossa.  Blogien seurailuharrastukseni on suunnilleen saman ikäinen kuin tämä blogi. Olen siis täysi noviisi.

Mutta mutta. Olen edelleen ihan räpeltäjä tietotekniikan kanssa. Minua on lykästänyt ja parempi puoliskoni on jonkinasteinen it-guru. Siinä on omat hyvät puolensa. Hyvää on ehdottomasti se, että kun joku menee *rikki*, oma guruni sen korjaa. Jos hän ei sitä saa korjattua, on se oikeasti rikki. Huono puoli on paitsi se, etten joudu itse opettelemaan korjaamista, myös se, ettei minulla ole juuri mahdollisuuksia osatakaan. Mikään ei meillä toimi perusasetuksilla ja jatkuvan hienosäädön ansiosta minusta tuntuu, että kaikki vaihtaa koko ajan paikkaa...

Mutta asiaan. Huomasin, että olen saanut toisen lukijan. Kuolen pian uteliaisuudesta kun en saa itselleni näkyviin kuka hän on. Pliis auta ystävää hädässä ja paljasta itsesi. (It tuki on nyt matkoilla. Ei yhtään haittaa vaikka osaisit paljastaa senkin kuinka voin nähdä sinut :). Minulla on kiire nukkumaan enkä millään pysty (joopa joo) etsimään englanninkielisestä käyttöohjeesta vastausta.

Samaan hengenvetoon voin tunnustaa, että olen käynyt blogissa jos toisessa lueskelemassa. Moniin paikkoihin olen jättänyt viestin käynnistäni, moniin paikkoihin en. Yleensä sukellan aina tiettyjä polkuja pitkin eteenpäin, joten visiteeraan monia sivuja joskus puolivahingossa montakin kertaa illassa.

Poden jatkuvaa epämukavuutta siitä, etten tiedä pitäisikö kommentteja jättää vai ei. Minusta on hassua jättää kommentti jos ei ole mitään asiaa/ sanottavaa. Ja jos asiaa on, kommenttini voivat siltikin olla vähän hassuja... Neuvokaa naista mäessä.

Kaikille joiden blogeissa olen luuhannut, haluan yhteisesti lähettää kiitoksen siitä, että jaksatte kirjoittaa. Tämä siltä varaltä että joku heistä tännekin joskus eksyy. Kaikki blogit joissa olen käynyt ovat olleet tosi hienoja, jokaisesta blogista on löytynyt kiinnostavia kirjoituksia. Mutta aina vaan ei löydy mitään järkevää sanottavaa...

Ja vielä kerran uudelle lukijalleni tervetuloa!

Jouluvalmisteluja

Eilen meillä oli siivouspäivä. Kannustin lapsia siivoamaan lupaamalla, että tänään kaivetaan sitten joulukoristeita esiin. Puhdasta kotia kun on kiva koristella. Nyt on joulukyntteliköt ikkunalla, kultaisia kuusia ja lumihiutaleita ripustettuna takkahuoneen ikkunan väliin roikkumaan ja kultahileellä kiillotetut lattiat, sohva ym. Näitä koristeita pidetään syystä ikkunan välissä...

Puhelin soi juuri strategisella hetkellä kun koristeet oli levitetty mutta ei ripustettu (minä nämä äkkiä laitan ensimmäiseksi ettei tule sotkua :D) ja koska soittaja oli iäkkään mummoni ystävätär (joka oli yrittänyt ensin tavoittaa mummoani, jolla oli tärkeää asiaa ja jota jota en tunne), en voinut komentaa lapsia kovin montaa kertaa kesken puhelun. Ja koska nyt oli otettu esiin kauan kaivatut joulukoristeet, oli lasten tietenkin mahdotonta pitää näppinsä erossa ihanuuksista. Sanoisin, että meillä on nyt säihkyvää ja puhdasta.

Meillä on jo kolmatta vuotta olohuoneen katossa peikonpähkinän oksa johon koristeet vaihdetaan sesongeittain. Otin lasten nukkumaan menon jälkeen siis pääsiäiskoristeet alas :D, ja vaihdoin tilalle joulukoristeet.

Nämä joulupallot olen itse virkannut monta vuotta sitten askartelukaupan muovipallojen päälle. Idea on jostain lähemmäs kymmenen vuotta vanhasta käsityölehdestä, osa malleistakin muistaakseni. Lanka on kuitenkin eri kuin ohjeessa joten ohjetta on joutunut muokkaamaan. Osa malleista on kokonaan itse kehiteltyjä. Palloja on yhteensä viisi, mutta kaksi on väärän värisestä langasta tehtyjä eivätkä siksi pääse mukaan oksalle keikkumaan. Näitä pitäisi ehdottomasti tehdä lisää... Kai tällaisia palloja saa edelleen kaupasta?

Kutiloimista

Viime talven villasukkasarjan jälkeen innostuin kokeilemaan jotain haastavampaa. Ensinhän tein hartiahuivin, sitten ostin villatakkilangat. Langat ostin erään käsityöliikkeen muuttomyynnistä "halvalla". Värit valikoituivat sen mukaan mitä jäljellä oli. Nyt on villatakki valmis, toinenkin:

Lanka Debbie Bliss Donegal Luxury Tweed Aran,Väri 360024, puikot 5, 85%villaa, 15%angoraa, käsinpesu. Neulemalli Moda 2/2011. Napit on kuulemma sarvesta tehty.

Lanka Tynn Alpakka, 100% alpakka, väri 175, puikot 3,5. Ohje oli kevään Modassa 3/2011 tai 4/2011. Napit ovat emaloitua kookosta.

Jälkimmäinen villatakeista on minulle ehkä hiukan väljä, mutta villatakeilla on taipumus kutistua käytössä (=pesussa).

Välikevennyksenä pojan tekemä/suunnittelema lumiukko. Autoin kuumaliimaamisessa.

Lapsen lapaset, Lanka Fabel Drops Print Superwash, väri 151p Guacamole, puikot 2,5, 75%villaa 25%polyamidia, malli 12s puikolla, omasta päästä.

Lapaset ovat pojan itse valitsemasta langasta. Poikakulta villiintyy ihan päästessään kanssani käsityöliikkeeseen (tyttö on pidättyväisempi, hänen mahdollista villiintymistään en ole ainakaan huomannut). Kaikki tarvikkeet innostavat ja kiinnostavat ja tästäkin langasta poika suunnitteli heti itselleen hanskat. Poika osaa arvostaa kaikkea kaunista ja inspiroituu välittömästi, oma esteetikkoni.

Pidän raitalangoista siitä huolimatta, että harmittelen aina hukkaan menevää lankaa raitojen täsmäytyksessä. Nyt kokeilin ensimmäistä kertaa tehdä jotain ilman raitojen täsmäämistä. En voi sille mitään, että nytkin minua häiritsee se visuaalinen harha, että toinen hanska olisi paljon toista pienempi. Tumppuja ei ole prässätty kuvaa varten, eli viimeistely puuttuu, se voi vaikuttaa myös asiaan. Samoin seuraavissa sukissa.

Sukat lapselle n. kokoa 28, Lanka novita Tico tico, väri 852, puikot 2,5, 75% villaa 25% polyamidia. Malli 12s puikolla, omasta päästä.

Aikuisen sukat, Lanka Noro, väri S188, puikot 2,5, 70% villaa 30% nylonia. Malli omasta päästä, 16 silmukkaa/puikko.

Nyt minulla on menossa monta päällekkäistä projektia. Yllä olevat sukat Noro-langasta ovat tulossa minulle itselleni. Lanka oli kallista, mutta tämä lanka oli vaan pakko saada! Noro on kertaamaton japanilainen lanka, ja sen juju on liukuvärjäyksen lisäksi paksuusvaihtelu. Langassa vuorottelee ohut ja tukkakierteinen osuus paksun ja löyhäkierteisin kanssa.  Lanka on muuten aivan ihana, mutta isona miinuksena on mainittava, että sen kierre ei ole kunnolla stabiili joten se kiertyy vapaana roikkuessaan helposti lenkille josta tulee helposti myös solmu. Solmujen selvittelystä huolimatta olen ollut tyytyväinen lopputulokseen. Kerästä löytyi yksi jatkossolmu joka katkaisi liukuvan raidoituksen. En ole vielä selvittänyt kuinka saan raidat täsmäämään sen jälkeen... Lisäksi keskeneräisenä pyörii vihreästä Puro-langasta aloitettu liivi/ hihaton tunika.

Alla n. kuukausi sitten valmistunut pyöryläliivi, malli Novitan lehdestä vuodelta 2009.  Lanka on luumun värinen Puro, kuvassa väri on mielestäni vähemmän luumu kuin luonnossa. Muokkasin mallia siirtämällä hihan aukkoja ylemmäksi, kaulus ei asettunut niskasta hyvin ilman muutosta. Kuvasarjan kuvissa yläreunaa on jo avattu koekäyttöä varten, mutta alareunasta ei ole ommeltu vielä vastaavasti kiinni. Kädenaukot ovat siis aika isot.

Olen nyt tehnyt jotain mitä en ole koskaan aikaisemmin tehnyt: villatakin itselleni.

Olen aina ollut hyvä käsitöissä. Olen aina pitänyt käsitöistä ja minulla oli jo ennen kouluikää paljon materiaaleja saatavilla projekteihini, kiitos mummoni joka on ollut kova tekemään käsitöitä. Äitini antoi minulle vapaat kädet. Muistan kiitollisena ne ihanat tilkkusäkit mitä mummo minulle keräsi, lankakerän loput ja nappivarastot. Kaikkea sain hyödyntää ilman rajoituksia mihin vain ikinä keksin kokeilla. Ja minähän keksin.  Käsityönopettajani antoi minun jossain vaiheessa ymmärtää, että olen lahjakas.

Ainoa missä olin koulukässässä huono, oli neulominen (täkäläisittäin kutominen). Jännitin hartioitani ihan luonnottomasti ja tein aina joko liian löysää tai liian kireää. Tiputtelin silmukoita, työ kääntyi vahingossa nurinpäin ja sekä silmukoiden luominen, että päättäminen olivat pelkkää tuskaa. Sain palautettakin tästä. Muuten olet kympin oppilas, mutta kun olet niin onneton kutomisessa. Olen sisäistänyt palautteen niin hyvin, että vielä keväällä edelleen olin siinä käsityksessä, että olen huono kutomaan. Mitä nyt joskus jotain sukkia näperrän. Ehkä pipon ja kaulaliinan silloin tällöin.

Nyt olen hoksannut, etten taida ehkä ollakaan ihan huono, ainakaan enää :) .

Sipuleita

Ensi kevään valmistelu on alkanut. Viikonloppuna istutin lasten kanssa kukkasipuleita uusiin kukkapenkkeihin. Ehkä sata kaikkiaan. Kuvat tässä postauksessa on kaapattu Viherpeukalot.fi sivustolta. Mistä sipulitkin tilasin.

Olisi heti pitänyt kirjata ylös mitä minnekin istutimme. Mietin kaikkia vaihtoehtoja niin paljon, etten enää muista varmaksi mihin ratkaisuun päädyin.

Hyasintteja (sipuleita oli 50 ja lapussa luki, että ne ovat kovia leviämään) istutettiin ainakin köynnöshortensian vierelle, alppiruusujen luo (muutama vain kokeeksi, leviävät sitten jos viihtyvät) ja aallonmurtajaan. Aallonmurtaja on kivillä reunustettu köynnöspenkki jonka on tarkoitus toimia tilanjakajana jossain vaiheessa.

Tulppaaneista toiset istutin aallonmurtajaan (luulen, että ne olivat nuo violetimmat). Toiset tulppaanit pääsivät krookusten kanssa kirsikkapuun alla olevaan kukkapenkkiin.

Kirsikkahan istutettiin tänä keväänä äitienpäivän aikoihin. Sitä varten kaivettiin oikein kunnon kuoppa jonne tyytyväisenä tyhjensimme lämpökompostorimme talven tuotokset.  Päälle multaa jotta puoliraaka komposti ei tule suoraan juuria vasten. Epäilen, että kirsikkamme on ulottanut kuitenkin juurensa kompostiin saakka, sillä se alkoi loppukesästä kasvattaa mutanttilehtiä. Uskomattomia purjeita. Mielenkiinnolla odotan selviytyykö se talvesta ja oliko laiskuutemme tuhoisaa tämän(kin) kasviyksilön kannalta...

Sinisahrami

Posliinihyasintti

Tähtitulppaani Little Beauty

Lummetulppaani Heart's Delight