Yritän välttää ylimääräistä kemikaalikuormaa arjessani. Meikkaan niukasti arkena, en värjää hiuksiani jne. Halpiskosmetiikka ei minulle yleensä käy, en viitsi edes kokeilla enää. Sen jälkeen kun minulta opiskeluaikoina lähti ääni yhdestä huulipunasta, olen ollut todella varovainen.
Pyykinpesuaineet ovat meillä joko hajusteettomia tai miedosti hajustettuja. Huuhteluainetta en käytä ollenkaan. Vältän voimakkaita hajusteita myös deodoranteissa, voiteissa jne. Kokonaan hajusteetonta elämää en silti vietä.
Uuden maskaran koekäytössä oli suuri yllätys, että haistoin ripsivärin hajun. Haju oli häiritsevän voimakas vielä tunnin päästä ripsivärin laitosta. Mikä ihmeen idea on laittaa ripsiväriin tuoksua? En voi ymmärtää! Miksi kaikkeen pitää laittaa hajua? Vielä illalla ripsivärin hajua tuli nenääni tuulahduksina. En tiedä voiko tällaista ripsiväriä käyttää. En halua tottua siihen, että tämäkin haju on koko ajan nenässäni.
Kun hajusteista aloitin: Kaikkein hulluin hajuste on löytynyt hiivatulehduslääkkeestä jota sain Teneriffalta apteekista. Miksi ihmeessä intiimialueelle siveltävään lääkkeeseen on laitettu hajustetta? Ja sitten sitä tursotellaan tuubikaupalla suoraan rikkinäiselle limakalvolle. Ei hyvää päivää.
Ennen kuin pulssini nousee kohtuuttomiin lukemiin, vaihdan aihetta iloisempaan.
Luumut ovat kypsiä. Onneksi viime viikonlopulle ei ollut muuta ohjelmaa. Kolme maijallista mehua keiteltiin ja pakastettiin sunnuntaina.
 |
| Poiminta-apulainen työssä |
Meillä luumutkin mehustetaan. Niistä tulee hyvää mehua, hiukan terää mehuun tulee happamehkoista omenoista joita nakkelin viipaleina maijaan luumujen sekaan. Onhan säilömisessä aika homma, varsinkin siinä keräämisessä, mutta oma mehu on luksusta!
Luumut kypsyvät aina yllättäen ja ovat vain hetken sopivia poimittavaksi. Viime vuonna myöhästyimme.Kun oppisi suhtautumaan asiaan vielä niin, ettei ota stressiä jos ei ehdi. Koska tämäkin on oma valinta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti