Sohvatyynyjä

Sisustaminen on muotia. Kaikki naistenlehdet toitottavat sisustamisen trendejä ja ideoita. Myönnän, että minäkin olen kiinnostunut niistä. Ainakin hyvistä ideoista. En vain haluaisi olla trendikäs. "Trendikäs" on jotenkin pilalla. Saastunutta... Trendien suuri vika on, että trendikkät asiat menevät vääjäämättä myös pois muodista. Sitten niistä tulee hyljeksittävää ja vanhentunutta joksikin aikaa.

Inhottavaa, että kotona möllöttämisestä ja sukkien neulomisestakin yritetään tehdä trendikästä.

Olen laiska sisustaja. Kun olen saanut tavarat "oikeille paikoilleen", haluan säilyttää kokonaisuuden samana vuosikausia. Tai ainakin teoriassa, ja suurimman osan. Hakeudun unelmissani kohti täydellistä harmoniaa. Joskus sitä löytyy, toisinaan ei. Matkaa tehdään yrityksen ja erehdyksen kautta. Ymmärrän hyvin, että minun harmoniani on takuulla jonkun toisen painajainen...

Kun en tiedä miten mielenrauhan löytäisin, odotan ajatuksen kirkastumista. Hiljaa hyvä tulee. Ja asun (enimmäkseen tyytyväisenä) sielukkaassa kaaoksessa. Mitään pikkuasetelmia ei meillä kannata väsäillä. Katseen vangitsee iloisesti ympäriinsä levitelty muu omaisuus.

Keittiöremontti jäi tänä kesänä tekemättä kun emme löytäneet sellaista keittiötä joka miellyttäisi. En ole vielä keksinyt mikä on se paras idea. On hankalaa olla kuluttaja joka haluaa kestävää ja ajatonta. Sellaista joka ei mene pois muodista, jonka voi halutessaan korjata ja korjaaminen kannattaa. Sellaista ei tässä kvartaalimaailmassa ole ilmeisesti suotavaa valmistaa. Toisaalta tämä voi olla kiertoilmaus sille, etten tiedä mitä haluan. Valkoinen kartanomallinen keittiö suorilla peiliovilla (josta olin haaveillut) on muotia. Ei siis sellaista :D.

Kuningasajatusta odotellessa: koska olen epäjärjestelmällinen ja huono pitämään paikat siistinä, kunnon siivous toimii kuin megaremontti. Kaikki on kuin uutta kun päältä kuorii ympäriinsä lojuvat vaatteet, lelut ja paperit.

Alta löytyy niitä yksityiskohtia joista ilahtuu.

Muutto uuteen kotiin pari vuotta sitten sai aikoinaan aikaan inspiraation. Muutaman vuoden kaapissa työstöä odottanut sohvatyynykangas sointui mahtavasti uusien verhojen kanssa ja siitä pulpahti yksi kuningasidea:

Piristykseksi tarvittiin kalastajan langasta virkattuja pitsiliinoja. Koska sellaisia ei itselläni ollut, mummo tuli hätiin ja kaiveli varastojaan. Nämä kaksi olivat ainoat valkoiset. Tämä neliön muotoinen pitsi toimii täydellisesti. Lopputulos on juuri sellainen kuin halusin. Pyöreä on ehkä liian pieni ja säntillinen. Jokin siinä häiritsee. Mutta hyvin senkin kanssa on tultu toimeen.