Puikot heilumaan

Taas ovat ilmat viilenneet ja syksyä on ilmassa. On sadonkorjuun aika ja alkaa olla villasukka-aikakin. Sukkapuikot huutelevat säilytyslaatikostaan, että alkaa olla aika heräillä kesäunilta. Tässä sukkapuikkojen inspiroimana sukkia viime talvelta. Villatakki on edelleen kesken, ei puutu paljoa. En anna itselleni lupaa aloittaa muuta ennen kuin se on valmis.

Minussa on käsillätekemisen pakko. Minun pitää toteuttaa itseäni tekemällä omia projekteja, tai voin huonosti. Projekti voi olla sisustusprojekti tai vaikka ruoanlaittoa. Tärkeää on kaari: inspiraatio, suunnittelu, toteutus, valmiin työn tuoma tyydytys.

Joskus entisessä elämässäni ompelin paljon vaatteita itselleni, lasten myötä se on miltei jäänyt. Suunnitelmia on edellen, mutta toteutus ontuu. Ompelukoneella ompeleminen on paikkaan sidottua toimintaa ja kovaäänistä. Sitä ei voi tehdä antaumuksella jos samalla pitää muistaa korva tarkkana valvoa pienten lasten edesottamuksia. Ja pahasti keskeneräinen projekti aiheuttaa levotonta käyskentelyä.  Pitää siis keksiä muuta.

Kaksi vuotta sitten sain taas kipinän väkertää villasukkia. Neuletyö on siitä mainio, että se kulkee mukana mihin vain, vaikka hiekkalaatikolle. Neuloa voi myös telkkarin ääressä tai lapsia nukkuttaessa. Villasukat ovat käytännöllinen ja tuikitarpeellinen osa talvivaatetusta. Sitä paitsi kaupasta ostetuissa sukissa on kärjessä sauma, itse tehty on parempi.

Yleensä olen tehnyt sukat Nalle-langasta. On kätevää tehdä aina samasta merkistä, silloin langanloppuja voi yhdistellä. Harmistuin kuitenkin siihen, että Nallestakin sukat tulevat niin paksut, etten voi niitä töissä käyttää tavallisen nahkakengän sisässä. Valmiit raidat tuovat mukavaa jännitystä työhön, koskaan ei voi olla ihan varma lankaa hankkiessaan minkälainen lopputulos on. Sukan koko, aloituskohta langan kuvioinnissa, käsiala...

Nalle Marjaretki mustikka? Sukat n. kokoa 29

Viime talvena huomasin Prisman hyllyssä uuden sukkalangan (Tico tico) ja innostuin ohuemmista langoista. Nyt neulon mielellään 2,5 numeron puikoilla. Ohuempi sukka valmistuu toki hitaammin, mutta on paljon miellyttävämpi kengässä. Samalla olen tutustunut muihinkin uusiin sukkalankoihin...

Tytön sukat kokoa 27 Lanka: Novita Tico tico, väri 874.

Tästä langasta olen tehnyt sukat myös itselleni.

Kokeilin myös turkoosia Tico ticoa pojan sukkiin (taisin tehdä yhdet aikuisten sukatkin siitä),

Tico tico, väri 836

Tico tico, väri 842

sekä sini-valko-ruskeaa kummitytön sukkiin.  Raidoitus oli tässä värissä pettymys.  Tumma vyöhyke on niin tumma ja vaalea niin vaalea... Lilassa on mielestäni kauneimmin vaihtuvat raidat.

Jemmassa on syksyksi kevään poistoista ostettu kelta-pinkki-raitainen kerä. Siitä seuraavaksi karkkiraitoja :) 

Olisin kaivannut yksiväristä pitsineulekokeiluihini, mutta en löytänyt. Sen sijaan löysin mm. Tällaisen ruskeakuvioisen langan:

Sukat koko 38, lanka G-B Inka 100, väri 505

Tämä ruskea lanka tarttui matkaani paikallisesta pikkuruisesta kangaskaupasta. Tämä oli ainoa värivaihtoehto, se kertoo ehkä jotain kaupan koosta.

Tytön sukat kokoa 28. Lanka: Austermann Step, väri 156.

Nämä siniset pitsisukat on tehty Pirkka-lehden naisen pitsineulesukkaohjeella (koko 38 7-veljestä-langasta). Vaihtamalla ohuempaan lankaan tuli lasten sukat. Tein samalla ohjeella itselleni alpakkalangasta unisukat kolmosen puikoilla. Samalla huomasin, että ohjetta ei enää löytynytkään... Olisi pitänyt tulostaa se talteen, mutta kerrankin ajattelin ympäristöä :(.

Viime talven sukkasaldo oli lopulta kahdeksan paria (+ totaalisen jumittuneet hartiat mutta iloisempi mieli).

Keväällä uskaltauduin kokeilemaan jotain suuritöisempää ja tein hartiahuivin kirjasta Pitsihuivit neuloen, kauneimmat virolaiset pitsimallit. Lopun "helpossa osuudessa" keskittyminen herpaantui, siitä mutka keskiviivaan yläosassa. En viitsinyt purkaa ja korjata kun ajattelin, ettei se näy kuitenkaan kun huivi on päällä. Tai siis uskaltanut. Olin jokseenkin varma, että homma voi mennä täydellisesti pieleen jos alan pudottelemaan silmukoita tahallaan...

Lanka Teetee alpakka.