Selattuani viikkoja huokaillen Todella Taitavien Ihmisten askartelublogeja alkoi minuakin kutkutella. Tämähän on hauskaa ja kyllähän minäkin. Tänään kävimme lasten kanssa ostamassa vähän emmeitä ei niin vakavaan 88v. syntymäpäiväkorttiin. Tarkoitus oli iskeä kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja tehdä jotain hyödyllistä ja hauskaa askartelua lasten kanssa.
Olen kokeillut leimailua ja korttien tekoa jo 90-luvulla, siitä muistona mm. puolikas kenkälaatikollinen leimoja, embossausjauhetta ja pari täysin kuivunutta mustetyynyä. En jäänyt koukkuun. Viimeksi olen leimaillut häihimme kutsukortit...
Askartelukaupassakäynti oli hiukan rankkaa. Olen oikeastaan kipeä, lapset olivat aikas kiinnostuneita kaikesta mahdollisesta ja takaraivossani tikitti tietoisuus, että tänne ei poiketa toista kertaa ennen kuin kortin pitää olla valmis (eli huomenna). Onneksi äitini oli mukana, oli toinenkin silmäpari apuna.
Haalin matkaan paria väriä pahvia, muutaman leimasimen, mustaa mustetta ja sellaisia metallisia rinkuloita joita voi laittaa reiän ympärille pahviin kiinni. Ja työkalun niiden kiinnittämiseen. Ja pienen rullan nauhaa.
Täytyy todeta, että tästä tuli elämäni kallein kortti. Tänään kuluttamallani rahasummalla sekä ostaisin, että postittaisin vuoden postikortit. Joulukortit mukaan lukien...
Tai miten sen nyt ottaa. Lapset olivat tuotteliaalla päällä, tänään tehtiin lukuisia kortteja joista osa oli monisivuisia. Kaikki samalle päivänsankarille.
 |
| Syntymäpäiväkortteja |
Kuva on tarkkuudeltaan kehno, (voin vakuuttaa, että tarkkuus ei juurikaan paranna vaikutelmaa oman korttini osalta), mutta siitä ehkä näkee olennaisen. Leimassa on siili.
Pojan versiossa on ennakkoluuloton rajaus ja korttiin on käytetty myös palasia vaaleanpunakukallista flanellikangasta. Tytön versiossa on lisänä yksi piirretty ja yksi muovinen kukka. Tuo vaaleanvihreä on tytön korttikirja. Siinä on useampi sivu ja kaikilla sivuilla kuvia.
Minun versiossani nauhan päälle liimattuun pyöreään kaksinkertaiseen pahvinpalaan on leimattu sudenkorento. Nyt selvisi sekin miksi pyöreitä- ja neliölävistäjiä on olemassa. Eri kokoja. Katselin niitä tänään kaupassa tuhahdellen ja miettien kuka tuollaisiakin ostaa, kun ympyrän nyt leikkaa tuossa tuokiossa kuka vaan. Vaikka pullonkorkilla piirtää.
Olin ajatellut, että värjään korttini akvarelliväreillä kuten joskus muinoin, mutta nekin ovat pirskattivie kadonneet kuin tuhka tuuleen. Ne toivottavasti vielä löytyvät kun keksin millä logiikalla olen ne laittanut säilöön.
Tällä kertaa väritys siis lasten huopakynillä. Ja niistäkin tyytyväisinä käytimme vain niitä värejä joista tuli tai joita satuimme tällä kertaa löytämään :)
Mies on tänään matkalla, joten illalla "puheloimme" isille hyvät yöt. Isosisko ei halunnut. Paitsi sitten heti halusikin kun puhelu oli katkaistu. Isosiskon oma puhelu kuului näin:
Hei Isi,
Me ostattiin tänään leimasimia. Sellaisia leimasimia joilla leimataan paperia, ei käteen. Tai voi niillä käteenkin leimata, mutta se on kiellettyä. Ei mulla muuta. Hyvää yötä. Heippa. Mää painan nyt tätä punasta luuria.
Voi herran jestas, että mulla on ollut hauskaa täällä sun blogissa, kun olen oikein ajatuksella lueskellut näitä juttujasi läpi. Tämä askartelujuttu oli kyllä ihan kunkku! Kuka to-del-la-kaan tarvitsee mitään ympyräleikkureita? :) Ymmärrän hyvin, ettei tavallinen sunnuntaiaskartelija tarvitsekaan, mutta siinä vaiheessa kun alkaa tekemään enempi, voi mennä hermo saksien kanssa... Ja se pitää aivan ehdottomasti paikkansa, että kortit saa halvemmalla kaupasta!!! nimimerkki: omaisuus jo käytetty
VastaaPoistaP.s. meidän pojista (6v ja vajaa 3v) on tosi kiva askarrella mun kanssa leimoilla. Paitsi, että ne kuvat on kyllä käsissä ja pöydän pinnassa ja hihassa eikä missään tyhmässä paperissa.
:) Mukavaa, että olet viihtynyt.
VastaaPoistaMinähän tulin siihen tulokseen, että sunnuntaiaskartelija nimenomaan siitä ympyräleikkurista hyötyisi. Pyöristin ja pyöristin, aina jäi koku kuhmu. Lopulta keskelle jäävä osuus oli pyöreä, mutta sormenpään kokoinen. Eikä leima ollut edes keskellä. Jos vois ensin kohdistaa, sitten raksauttaa, säästyy paljon hermoja, paperia, rasitusvammoja... Jokapäiväaskartelijahan varmasti ja rutiininomaisesti leikkaa ympyrän vaikka silmät kiinni. Niin, että kuva on keskellä. :)