Meillä leikitään dinojunaa. Koko alakerta on yhtä junaa. Olohuoneessa on aseman lipunmyyntipiste, lippuja myydään tuolin pinnojen välistä sohvan takana olevassa nurkassa. Liput ovat vanhoja ruotsinlaivan maihinnousukortteja. Lattialle on aseteltu tyynyjä jonoon istuimiksi.
Keittiö on ravintolavaunu ja takkahuoneeseen on järjestetty lasten leikkivaunu. Leikkivaunu on varsin kätevä, siellä on myös levitettävä sohva joka muuntuu nopeasti vuoteeksi. Siitä tulee näppärästi myös makuuvaunu jos lapsia alkaa väsyttää. Keskellä lattiaa seisova pyykkitelinekin on osa vaunun sisustusta. Sitä ei saa missään tapauksessa ottaa pois tai kaikki menee pilalle.
Dinojuna on ihan mahtava leikki. Leikin ylläpitävä voima on isosisko joka jaksaa ohjailla ja johdatella leikin kulkua niin, että se jatkuu ja jatkuu. Leikkiin mahtuisi kuinka monta tahansa mukaan. Siinä leimataan matkalippuja, vieraillaan milloin milläkin aikakaudella ja siihen saa sujautettua mukaan ihan melkein mitä vain arkirutiineja. Suihkussa kävimme eilen ohimennen kun poikkesimme yhdellä pysäkilla katsomassa jotain-en-muista-mitä vesidinoja. Viimeyönä nukuimmekin dinojunassa sen kunniaksi, että isä oli yötä pois. Iltapalaa nautittiin luonnollisesti ravintolavaunussa.
Aikuiselle haastavinta on muistaa millä aikakaudella nyt oltiinkaan ja olivatko nämä uudet ystävät nyt velociraptoreita, hadrosauruksia vai mitä. On kovin vaikea muistaa kaikkia noita nimiä. Ne eiliset suihkukamumme olivat jotain a:lla alkavia... Kummasti nämä sanat ovat ihan helppoja lapsosille joilla kyllä saattaa mennä kylmä ja kuuma sekaisin. Tai suuri ja pieni. Mutta missään tapauksessa pteranodon ei voi sekoittua trodoniin...
Isosisko oli niin suloinen kertoessaan yhtenä hymynä, että tämä dinojuna on vielä parempi kuin se oikea, sillä täällä voi matkustaessaan kuunnella Hevisaurusta. Tai satukasettia.
Ja sitten hän jatkoi unelmoiden: jos makuuvaunu olisi olohuoneessa voisi aamulla herätessään vain ojentaa kaukosäädintä ja napsauttaa telkkarin päälle. Niin voisi katsoa pikkukakkosta ilman että tarvitsee nousta sängystä...
Minua hymyilyttää sisäänpäin. Ei ole omena kauas puusta pudonnut. Selvästi on äitinsä tytär näiden aamuheräilyjen kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti