Pelakuu. Vanhassa laulussa pelargonia on mummon akkunalla ja akkunan alla laulaa katulaulaja. Laulu on haikea, se kertoo kaipuusta ja uskollisesta rakkaudesta. Meri on vienyt vaarin joka ei koskaan palaa. En muista sanoja kunnolla, vaikka usein huomaan hyräileväni kappaletta. Kappaleesta tulee mieleen isäni. Mutkan kautta...
Lapsuudenkodissani kasvatettiin pelargonioita parvekelaatikoissa. Muistoissani ne ovat aina kirkkaanpunaisia ja isäni lempikukkia (äitini kyllä muistaa hieman toisin). Ne piristivät 70-luvun neukkukuutiossa sijaitsevaa pikkuruista viherkeidastamme. Kesällä olimme aina parvekkeen ovi auki. Parvekkeella äiti nautti kupin kahvia, isä hätisteli lapset välillä sisälle polttaakseen tupakan kahvinsa kera ja lapset leikkivät räsymaton peittämällä lattialla. Parvekkeelta oli näkymät suoraan suurelle leikkipihalle. Elämä oli ihanaa!
Parvekkeen minä haluaisin. En kaipaa saunaa, mutta lasitettu parveke olisi unelmieni täyttymys. Sellainen leikkiparveke jossa lapset voivat jokseenkin turvallisesti puuhata ja jonne leikit voisi myös jättää yöksi ilman, että sade niitä kastelee.
Lasitetun parvekkeen saaminen ei ehkä nykyiseen taloomme onnistu, mutta unelma on muuttanut muotoaan. Viherhuone voisi toimia samoin. Se voisi olla se keidas missä istun sateella nauttimassa ropinasta, siemailemassa kahvini, missä lapset virittelevät viidakkoleikkejä ja missä voi loikoilla ja nauttia auringosta ja kevään lämmöstä jo ennen kuin ulkona oikein tarkenee oleilla ilman takkia.
Unelma viherhuoneesta on voimakkaasti idullaan!
Minä en oikein tajua vieläkään pelakuiden päälle, mutta toisaalta jos olen jo hortensioihin ja alppiruusuihin hurahtanut, kaikki on mahdollista :)
VastaaPoistaOnnea uudelle blogille!
Niinpä. Pelargoniavillitystäkään ei voi oikein järjellä selittää.
VastaaPoistaLapsena en erityisemmin tykännyt näistä vähintäänkin erikoiselle haisevista rehuista. Haju sai aikaan sen, etten oikein nähnyt kukan kauneutta. Mutta nyt aikuisena näen ihanat kaarevareunaiset lehdet ja kukkien kauneuden. Tuoksukin on vain ihanaa nostalgiaa. Lajikkeita on todella paljon. Värejä ja muotoja riittää sekä kukissa, että lehdissä.
Pelargonia sopii myös hutilolle kesäkukkien kasvattajalle, se kestää kuivuutta tosi hyvin. Se sopii minun tyyliini. Märkyyttä vastaavasti huonommin...
Villitystäni hillitsee se, ettei minulla ole paikkaa jossa talvettaisin näitä ihanuuksia. Tarvitsisin kuistin jossa lämpötila on alhainen, mutta ei pakkasen puolella... Harrastusta en pelargonioista saa, jos joka kevät pitää ostaa uudet taimet.
Maatiaistaimeni(kaikki samaa lajia, taisin ostaa kymmenen kerralla toissakeväänä) ovat talvehtineet hienosti eteisen ikkunalaudalla, mutta amppelipelargonia kuoli tänäkin vuonna jo ennen joulua.
Ja kiitos onnitteluista!
VastaaPoista