Leikkimökki

Viirun ja Pesosen koti.

Päivän harjoituksen nimi on laita kuva liitteeksi omaan blogiin. Kuva saa olla mikä tahansa suhteellisen neutraali. 

It-tuella oli kiire saunaan, joten valinta tehtiin aika nopeasti. It-tukea tarvitaan kyllä vielä seuraavankin kuvan liittämiseen, luulen ma. En osaa käyttää tätä #¤* Linuxia. Suurin ongelmani ehkä on, että mm. erilaisten ohjelmien nimet eivät sano minulle mitään. Näkymät ovat täysin outoja ja muutenkin kaikki tuntuu jokseenkin kummalliselta. Sitten kun ohjelmiin tutustuu, niin kyllähän niitä osaa joten kuten käyttää, mutta ei minulla olisi vähää aikaani varaa tuhrata etsimiseen ja ihmettelemiseen (onneksi bloggaamiseen on ;). Ja kansioitakin on tsiljoona ja yksi.

***

Vanhemmat kai jollain tasolla aina elävät uudelleen lapsuuttaan omien lasten kasvaessa. Jotain tehdään samoin kuin omat vanhemmat tekivät, jotain ehdottomasti jollakin toisella tavalla. Omille lapsille on mahdollisuus yrittää tarjota se, mitä itse olisi lapsuudessaan kaikkein eniten toivonut. Sisaruksia tai jakamattoman huomion ainoana lapsena, harrastuksia, lemmikin, trendileluja, yhteistä aikaa, lomamatkoja, merkkivaatteita, tai vaikkapa pullantuoksuisen kotiäidin. Osa saattaa olla jo omalla kohdalla toteutuneitakin unelmia. 

Aika monessa kohdassa elämän realiteetit asettavat omat rajansa. Ja niin sitä jälleen himpun verran enemmän ymmärtää omia vanhempiaan ja heidän ratkaisujaan. Vaihtoehdot eivät aina ole monipuoliset ja ruusuiset, silti on mentävä eteenpäin ja valittava.

Leikkimökki on minun toteutumaton lapsuudenunelmani. Onneksi lapsetkin siitä ovat innostuneet. Tässä se nyt seisoo pihassamme (melkein valmiina).  Hyvä mökki on niin suuri, että siellä voi yöpyä aikuinenkin. Johonkin suuntaan siis pitäisi mahtua oikaisemaan itsensä (tämä kriteeri tulee kalliiksi jos ei itse rakenna pitkästä tavarasta). Ja sisällä voi aikuinen seistä  suorana jos vain ovesta pääsee könyämään peremmälle. Tässä mökissä on jo yövyttykin viime kesänä.

Miehen toteutumattomista lapsuudenunelmista sen verran, että leikkimökille tulee varmaan kaveriksi vielä joku päivä puumaja. Kunhan nuo lapset tuosta kasvavat sen verran, että uskallamme heidät sinne päästää...

Ja kun meillä on paljon rahaa ja vapaa-aikaa toteuttaa kaikki kivat suunnitelmamme, on meillä pihasauna, autotalli, puuvaja, puumaja, leikkimökki, viherhuone, roskakatos ja kukkien istuttamista varten oma työhuone/katos. Sitten voimme alkaa suunnitella vaikka kompostille omaa aitausta. Mattoteline ja kunnon pyykkitelinekin olisivat hyödylliset. Ai niin ja maakellari on ihan must. Se on niin ekologinenkin. Siellä voin sitten talvettaa ne pelargoniat. Ja kaikki lisärakennukset tulee tehdä alle neljän neliön kokoisiksi jotta vältytään vaivalloiselta ja kalliilta lupaprosessilta.

Ja niin unelmapihastamme tulee naapuruston kau(h/n)istus. Jossa voi ehkä leikkiä hyvin piilosta, mutta muut pelit ovatkin sitten hankalia toteuttaa... Minä voin kasvatella ruukkupuutarhaani tuvan rappusilla.

Mutta kyllähän karvan verran alle 1500 neliön tontille vielä lampikin mahtuisi. Ja sitten lopulta meillä olisi kuin Anjan puistossa. Eiks juu. 

Syksyllä istutin pussillisen jättilaukan sipuleita tuonne takapihan rinteeseen. Odotan malttamattomana ja mielenkiinnolla mitä niistä tulee.