Tänään Muikku on kastettu ja nimi on julkistettu kaikelle irl-kansalle. Koska sukua ja kummeja saapui pitkien taipaleiden takaa, piti vieraille tarjota muutakin kuin pelkät kakkukahvit.
Ruokana oli lohisoppaa, jonka maku hiveli siinä määrin, että resepti on syytä kiireesti naputtaa muistiin:
Lohisoppa
30 henkilölle (keitetään 15 litran kattilassa)
laktoositon ja gluteeniton
42 perunaa palasteltuna
14 porkanaa "kuutioituna"
11 sipulia silputtuna
1 pullo kalafondia(Touch of Taste, pullosta kalafondia tulee tekstin mukaan 4 litraa kalalientä)
3 pkt Koskenlaskija voimakasta
maustepippureita hiukan vajaa puolet 25g purkista
pinnalle tuoretta tilliä silputtuna
3000-3500g D-leikattua lohifilettä reilun jääpalan kokoisina paloina
1. sipulit kiehumaan osaan vettä kattilan pohjalle, hujauta sekaan kalafondi ja maustepippurit kiehuta vähän aikaa.
2. porkkanat kiehumaan
3. perunat kiehumaan kun porkkanat ovat vähän pehmenneet
4. nostele palasteltu koskenlaskija sekaan sulamaan perunoiden ollessa miltei kypsiä
5. kun perunat ovat kypsiä, laita levy pois päältä ja sekoita kalapalat kuumaan keittoon (sekoitus on tärkeää muuten palaset kypsyvät epätasaisesti ja ehkä jäävät kiinni toisiinsa). Anna keiton vetätyä hetki (kalapalat kypsyvät).
Nesteen määrää lisättiin koko keittämisen ajan vähän kerrallaan, joten veden lopullinen määrä ei ole tiedossa. Lientä oli koko ajan niin, että kaikki keitossa olevat ainekset olivat koko ajan liemen peitossa. (Kalojen lisäämisen yhteydessä/ jälkeen nestettä ei kannata kuitenkaan enää lisätä tai keitto jäähtyy liikaa).
Keiton kanssa tarjolla oli Siiskosen leipomon leipiä.
Varoitus. Tämä keitto vie kielen mennessään...
Kakku oli Linkosuon gluteeniton kuningatarrahkakakku. Erittäin maukas, voin suositella sitäkin. Lisäksi tarjolla oli mm. kotitekoisia gluteenittomia Chocolate chip cookieseja, tiikerikakkua, dominokeksejä, Julia-karkkeja...
sunnuntai 1. joulukuuta 2013
tiistai 5. marraskuuta 2013
Muikku 1kk
Muikku 1kk on iso poika. 5040g ja 57.5cm. Se tarkoittaa kuukaudessa 1kg painoa ja 6,5cm pituutta lisää. Hurjaa! En kyllä yhtään epäillytkään, mutta tämä todistaa, että rintamaito riittää.
Poika on jäntevä ja väläyttelee jo hymyjä satunnaisesti. Hän on selvästi kiinnostunut ympäristöstään ja vähän seurankipeä. Tietysti. Miten sitä oppii olemaan ihmisiksi jos ei saa olla ihmisten seurassa :).
Poika on jäntevä ja väläyttelee jo hymyjä satunnaisesti. Hän on selvästi kiinnostunut ympäristöstään ja vähän seurankipeä. Tietysti. Miten sitä oppii olemaan ihmisiksi jos ei saa olla ihmisten seurassa :).
maanantai 4. marraskuuta 2013
Yksikätistä naputtelua
Vauva-arki on sekoitus intensiivistä tekemistä ja lorvailua. Enimmäkseen vauvan valveillaoloaika kuluu rinnalla tai muissa huoltopuuhissa. Tavallaan en tee "mitään", mutta kuitenkaan en voi puuhata mitään muutakaan. Silmät sekä korvat olisivat kyllä osittain ainakin vapaat silloin kun isommat lapset ovat koulussa&eskarissa, mutta sekin "ongelma" korjaantuu loppupäivästä...
Päivät hujahtavat siis varsin leppoisasti niin, etten siis oikeastaan tee mitään. Päivän uutiset surffaan yksikätisesti, hiukan luen ehkä blogeja. Välillä pinkaisen lataamaan pyykkikoneen. Tavallaan muistin tämän kädettömyyden ennestään, mutta silti se tuli jotenkin yllätyksenä jälleen.
Vatsanväänteitä on Muikullakin ollut, vaan onneksi ei paljon tai pahoja. Kantoliina auttaa käninöihin, ei ole tarvinnut vielä itkevää lasta kanniskella.
Se aika minkä vauva nukkuu, kuluu itse syödessä (energiantarve on huikea ja sokerinhimo myös) tai muuten pakollisia asioita kiireellisyysjärjestyksessä hoitaessa. Iltapäivällä havahdun aina siihen, etten taaskaan ole ehtinyt käymään edes suihkussa.
Edelleen käynnissä olevan keittiöremontin ansiosta ruoanlaittomme on hyvin yksinkertaista, joten keittäessä ei kädettömyys pahasti vaivaa. Muistelen, että se oli joskus aikaisemmin ongelma.
Muikku on nyt kuukauden ikäinen. (Kuvan laittaminen ei taaskaan onnistunut vaikka otin uuden kuvan). Öisin meillä nukutaan tällä hetkellä hyvin. Joka yö saan ainakin yhden kolmen tunnin unijakson. Ainoa öitäni sekoittava tekijä on hirveä hormonihikoilu. En muista, että tällaista olisi ollut näin voimakkaana aikaisemmin. Joka yö herään jossain vaiheessa aivan hiestä litimärkänä. Toivottavasti tämä menee pian ohi.
Vajaa kuukausi ristiäisiin. Kummit on valittu, pyydetty ja hyväksyneet tarjouksen. Paikka on varattu, pappi on tilattu. Vain nimi puuttuu.
Olemme hukassa nimivalintojen kanssa. Nyt ei mikään nimi kilkata yhtään. Tai siis kaikki speksiemme mukaiset nimet (jotka kelpaisivat molemmille vanhemmille ilman vääntöä) löytyvät jo lähipiiristä. Ja speksithän ovat:
1) Nimen pitää olla sellainen, että suomalainen tietää heti miten se kirjoitetaan. Ei kysymyksiä tuleeko se k:lla vai c:llä, tuplavokaali vai yksi, jne.
2) Edelliseen viitaten, ei yhdysnimiä.
3) Nimi saisi olla mielellään kaksitavuinen.
4) Ei liian lähelle muiden perheen jäsenten nimiä. Lauri ja Laura voisi esim. olla aika hämmentävä paketti. Toki tämä voidaan kiertää hätätapauksessa käyttämällä lempinimiä. Late on minulle jo varattu.
5) Ei trendinimiä. Tai siis emme valitse ainakaan tietoisesti trendinimeä.
Sain mummolta lainaksi Kustaa Vilkunan kirjan Etunimet. Hyvä kirja erityisesti siksi, että siinä esitellään myös sellaisia nimiä ja muunnoksia, joita ei nimipäiväkalenterista löydy. Huono siksi, että uusimmat nimet puuttuvat luetteloista, kirja on painettu v.1980. Ja monista nimistä olisi voinut laittaa ylös senkin, ovatko ne tytön- vai pojannimiä. Ei sillä että haluaisin valita lapselleni nimen, josta ei tiedä onko se tytön vai pojan nimi. Ja toisaalta ovatko uusimmat nimet trendinimiä?
Luin vanhaa sukututkimustakin, mutta miesten nimien valikoima tuntuu olevan todella suppea. Naisten nimissä on paljon enemmän valikoimaa! Miesten nimissä vaihtoehdot ovat kutakuinkin Mikko, Matti, Juha, Johannes, Yrjö, Markku, Martti, Lauri, Olavi, Otto ja Heikki. Löytyi sieltä sentään yksi Niilo ja yksi Hartikka. Hartikasta tulee mieleen Harrikka...
Kustaa Vilkunan kirjasta on löytynyt muutamia hauskoja yksityiskohtia. Pojalla on erinomainen ruokahalu ja hänessä on nautiskelijan vikaa. Usein hän naureskelee rinnalla (vatsanväänteitä?) niin, etä maito valuu pitkin poskea... Ehdotin miehelle, että tehdään pojasta Julius.
Julius 12.4. suom. ja ruots. alm. (suom. alm. 1705-)on latinankielinen sukunimi, merkitys 'maitopartainen nuorukainen'.
Laura muuten tulee latinan sanasta Laurus 'laakeri(puu)', kuvaannollisesti 'laakeriseppele'.
Jos lapselle valitsee etunimeksi kumminsa etunimen, pitäisikö siihen kysyä kummilta lupa?
Päivät hujahtavat siis varsin leppoisasti niin, etten siis oikeastaan tee mitään. Päivän uutiset surffaan yksikätisesti, hiukan luen ehkä blogeja. Välillä pinkaisen lataamaan pyykkikoneen. Tavallaan muistin tämän kädettömyyden ennestään, mutta silti se tuli jotenkin yllätyksenä jälleen.
Vatsanväänteitä on Muikullakin ollut, vaan onneksi ei paljon tai pahoja. Kantoliina auttaa käninöihin, ei ole tarvinnut vielä itkevää lasta kanniskella.
Se aika minkä vauva nukkuu, kuluu itse syödessä (energiantarve on huikea ja sokerinhimo myös) tai muuten pakollisia asioita kiireellisyysjärjestyksessä hoitaessa. Iltapäivällä havahdun aina siihen, etten taaskaan ole ehtinyt käymään edes suihkussa.
Edelleen käynnissä olevan keittiöremontin ansiosta ruoanlaittomme on hyvin yksinkertaista, joten keittäessä ei kädettömyys pahasti vaivaa. Muistelen, että se oli joskus aikaisemmin ongelma.
Muikku on nyt kuukauden ikäinen. (Kuvan laittaminen ei taaskaan onnistunut vaikka otin uuden kuvan). Öisin meillä nukutaan tällä hetkellä hyvin. Joka yö saan ainakin yhden kolmen tunnin unijakson. Ainoa öitäni sekoittava tekijä on hirveä hormonihikoilu. En muista, että tällaista olisi ollut näin voimakkaana aikaisemmin. Joka yö herään jossain vaiheessa aivan hiestä litimärkänä. Toivottavasti tämä menee pian ohi.
Vajaa kuukausi ristiäisiin. Kummit on valittu, pyydetty ja hyväksyneet tarjouksen. Paikka on varattu, pappi on tilattu. Vain nimi puuttuu.
Olemme hukassa nimivalintojen kanssa. Nyt ei mikään nimi kilkata yhtään. Tai siis kaikki speksiemme mukaiset nimet (jotka kelpaisivat molemmille vanhemmille ilman vääntöä) löytyvät jo lähipiiristä. Ja speksithän ovat:
1) Nimen pitää olla sellainen, että suomalainen tietää heti miten se kirjoitetaan. Ei kysymyksiä tuleeko se k:lla vai c:llä, tuplavokaali vai yksi, jne.
2) Edelliseen viitaten, ei yhdysnimiä.
3) Nimi saisi olla mielellään kaksitavuinen.
4) Ei liian lähelle muiden perheen jäsenten nimiä. Lauri ja Laura voisi esim. olla aika hämmentävä paketti. Toki tämä voidaan kiertää hätätapauksessa käyttämällä lempinimiä. Late on minulle jo varattu.
5) Ei trendinimiä. Tai siis emme valitse ainakaan tietoisesti trendinimeä.
Sain mummolta lainaksi Kustaa Vilkunan kirjan Etunimet. Hyvä kirja erityisesti siksi, että siinä esitellään myös sellaisia nimiä ja muunnoksia, joita ei nimipäiväkalenterista löydy. Huono siksi, että uusimmat nimet puuttuvat luetteloista, kirja on painettu v.1980. Ja monista nimistä olisi voinut laittaa ylös senkin, ovatko ne tytön- vai pojannimiä. Ei sillä että haluaisin valita lapselleni nimen, josta ei tiedä onko se tytön vai pojan nimi. Ja toisaalta ovatko uusimmat nimet trendinimiä?
Luin vanhaa sukututkimustakin, mutta miesten nimien valikoima tuntuu olevan todella suppea. Naisten nimissä on paljon enemmän valikoimaa! Miesten nimissä vaihtoehdot ovat kutakuinkin Mikko, Matti, Juha, Johannes, Yrjö, Markku, Martti, Lauri, Olavi, Otto ja Heikki. Löytyi sieltä sentään yksi Niilo ja yksi Hartikka. Hartikasta tulee mieleen Harrikka...
Kustaa Vilkunan kirjasta on löytynyt muutamia hauskoja yksityiskohtia. Pojalla on erinomainen ruokahalu ja hänessä on nautiskelijan vikaa. Usein hän naureskelee rinnalla (vatsanväänteitä?) niin, etä maito valuu pitkin poskea... Ehdotin miehelle, että tehdään pojasta Julius.
Julius 12.4. suom. ja ruots. alm. (suom. alm. 1705-)on latinankielinen sukunimi, merkitys 'maitopartainen nuorukainen'.
Laura muuten tulee latinan sanasta Laurus 'laakeri(puu)', kuvaannollisesti 'laakeriseppele'.
Jos lapselle valitsee etunimeksi kumminsa etunimen, pitäisikö siihen kysyä kummilta lupa?
sunnuntai 6. lokakuuta 2013
Se on poika!
Aatos syntyi 3.10. Yli lasketun ajan mentiin siis taas usealla päivällä. Synnytys käynnistyi spontaanisti ja kaikki sujui mainiosti. Äidin toipuminenkin on tapahtunut yllättävän nopeasti. Mieli tekee jo vaunukävelylle. Koitan kuitenkin ottaa varovasti.
Pontevalla pojalla oli painoa 4050g ja pituutta 51cm. Suurin pienistäni selvästi, aikaisemmat ovat olleet 3,5 kiloisia. Hänellä on yllättäen ruskeat/tummat hiukset, kuten unessani viikkoja sitten näin. Olen hämmästynyt. Äänijänteet ovat hänelläkin hyvin kehittyneet, tervetuloa Kiljusten perheeseen. Onneksi taitavaa äänenkäyttöä ei esitellä turhan usein.
Pääsimme sairaalasta eilen, nyt harjoitelemme elämää viiden hengen perheenä. Ulkona paistaa aurinko. Minun sisälläni myös.
Tähän laitan kuvan sitten kun ehdin. Nyt kuuluu ynähtelyä vaunuista :). Tietysti. Vauvoilla on käsittämätön kyky vainuta se hetki kun äiti alkaa tehdä jotain omaa juttua...
Ihania lämpimiä päiviä on kuulemma luvassa ensi viikolla. Sitä ootellessa <3.
Pontevalla pojalla oli painoa 4050g ja pituutta 51cm. Suurin pienistäni selvästi, aikaisemmat ovat olleet 3,5 kiloisia. Hänellä on yllättäen ruskeat/tummat hiukset, kuten unessani viikkoja sitten näin. Olen hämmästynyt. Äänijänteet ovat hänelläkin hyvin kehittyneet, tervetuloa Kiljusten perheeseen. Onneksi taitavaa äänenkäyttöä ei esitellä turhan usein.
Pääsimme sairaalasta eilen, nyt harjoitelemme elämää viiden hengen perheenä. Ulkona paistaa aurinko. Minun sisälläni myös.
Tähän laitan kuvan sitten kun ehdin. Nyt kuuluu ynähtelyä vaunuista :). Tietysti. Vauvoilla on käsittämätön kyky vainuta se hetki kun äiti alkaa tehdä jotain omaa juttua...
Ihania lämpimiä päiviä on kuulemma luvassa ensi viikolla. Sitä ootellessa <3.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)