Se ei näy, se ei näy se ei näy se ei näy...

se ei kertakaikkiaan näy!

Pahoitteluni, en edelleenkään enimmäkseen pysty näkemään ketään lukijoitani ja omalta lukulistaltani puuttuu jatkuvasti kaksi blogia joita käyn lukemassa. Vilahduksen "oikeaa näkymää" sain vuodenvaihteessa, eli kerran tässäkin kuussa näkymä toimi hetken. En tiedä missä vika on, meillä on uusi tietokone ja siinä eri ohjelmistoversio kuin edellisessä. Firefoxilla mennään.

Olen tekniikan ihmelapsi toimintaongelmien löytämisessä. Oikea magneetti.(Todistettavasti olen niitä myös löytänyt, kyse ei ole ihan pelkästä omasta kämmäilystäni ;)

En osaa kuitenkaan niitä korjata. Joten voin vain toivottaa tervetuloa lukija numero 5 :) Halkean uteliaisuudesta.

Kuusi isoa muffinssia

Tänään leivoin.

Poika, joka on (sitten pikkuipanavaiheen) jättänyt hienosti kaappini sisältöineen rauhaan jo pari vuotta, on alkanut jälleen osoittaa valtavaa kiinnostusta keittiön (ja muidenkin) kaappien sisältöä kohtaan. Leivontatarvikelaatikosta löytyi muffinssien koristelusetti jonka olemassaolon olin jo unohtanut. Täysin käyttämätön, hankittu puoli vuotta sitten alennuksesta "koska sitä olen jo pitkään suunnitellut".

On muuten aika näppärää, kun voi aina "pitkään suunnitellut" verukkeella ostaa melkein mitä vaan. Kun päässäni vilisee jatkuvasti suunnitelma jos toinenkin.

Päätimme siis leipaista muffinsseja. Nyt tarvikkeet osoittautuisivat tuikitarpeellisiksi.

Kuppikakut ovat suuri intohimoni. Ei siksi, että niistä erityisemmin pitäisin, ei siksi, että niitä usein leipoisin, vaan ilmeisesti siksi, että kuvittelen elämäni olevan jotenkin hohdokkaampaa kun nautin suussasulavia muffinsseja hienostuneesti kahvia muumimukistani siemaillen. Haluaisin muffinsseihini pehmeää, kuohkeaa ja raikasta kuorrutetta joka vie kielen mennessään. Kuorrutteeseen tarvitsen tietenkin loistavan ohjeen. Mitä varten lähdin vuosi sitten kirjakauppaan. Ostin kirjan Pala kakkua -ja paljon muuta, Leila Lindholm.

Kirja vakuutti minut kuvillaan, tunnelmallaan ja ihanan paksulla paperilla. Jos taivaalliset reseptit (kuvat siis olivat erityisesti taivaallisia) on painettu näin laadukkaalle paperille, onnistuvat leipomukseni varmasti!

Pala kakkua -ja paljon muuta, Leila Lindholm

Todellisuus näyttää kuitenkin tältä:

Koska arki-illat ovat lyhyitä ja aina keksin jotain muutakin tekemistä, nämäkin kaunokaiset jäivät kuorruttamatta. Aika loppui kesken.

Nämä muffinssit leivoin googlettamalla löytämälläni  tällä Sikke Sumarin reseptillä. Se tuntui liian helpolta ollakseen totta! Ei vatkainta, vaahdotusta tai mitään. Aineet vain sekaisin, vuokiin ja uuniin. Paistoaika max 30 min. Vitamiini- ja hivenainerajoitteisille lapsilleni ilman marjoja, aikuisille marjoilla. Hyvää oli :)


Sitä olen tässä miettinyt, että kun Sikke Sumarin reseptissä oli "ohjeesta tulee 6 suurta kuppikakkua" ja mun vuoallani tulee 12 mun mielestäni suurta, kuinka suuria ne suuret sitten on? Näiden 12 kappaleen lisäksi söimme pojan kanssa taikinaa ainakin yhden kuppikakun verran.

Leilan kuppikakkuohjeissa on sama suhde. Kun perusohje lupaa 12 kuppikakkua, mun systeemeilläni tulee vähintään 24. Mistä sellaisia "kuppeja" löytyy jotka ovat "suuria"? Ja kuka sellaisen kuppikakun jaksaa syödä enää syötyään kuppikakullisen taikinaa?

Että siis onko tässä leipomisessa oikeastaan mitään järkeä? Yleensä se taikina on kuitenkin parasta.

Se taivaallisenhyvän kuorrutteen resepti on muuten vielä löytymättä. Jos tiedät hyvän, vinkkaa minullekin! Nyt ostin kaupasta valmiiksi maustettua rahkaa koloon laitettavaksi (mufinssi -tai pitäisikö puhua muffineista, kuka tietää?- kuorrutuspakkauksessa on sellainen pora jolla tehdään kolo täytettä varten. Kuorrute on sitten vielä erikseen...

Rahka ei tosin kelpaa meillä kenellekään muille kuin minulle. Mutta se ei sinänsä haittaa, koska kolotkin jäivät jälleen kerran tekemättä.

Sukat, Zauberball

Tässä vielä kaksi paria joululoman sukkatehtailun tuloksena:

Ensin tein sinivartisen. Sitten jatkoin perään toisen, siitä tuli punavartinen. Sen jälkeen jatkoin suoraan kolmannen, hups heijaa siitä tuli sinivartinen. Muuten ihan samanlainen kuin ensimmäinen sukka, mutta varteen tuli vaaleampi reunus. Jatkoin perään vielä toisen punavartisen. Lopputulos kaksi paria insinöörimäisellä pikkutarkkuudella väritäsmäytettyjä raitasukkia. Ihan vahingossa :). En voi kertoa kuinka tässä onnistuin. Se on varmaan joulun taikaa. Ei tule toistumaan.

Langasta kirjattavaa:
Schoppelwolle Zauberball, 100g kerä.
Lanka on pojan oma valinta. Kerästä tuli kahdet lasten sukat kokoa 28 ja kerän lopusta tulee vielä jotain. Suunnittelin hiippapipoa jollekin pojan pehmoista.

Yksikierteinen (=kertaamaton) tasavahva lanka. Kiva neuloa, mutta pikkuisen veti kierteelle ajoittain. Ei solmuiksi asti.

Ylempi kuva on otettu niin, että sukat ovat olleet yhden päivän jalassa. Kuten kuvasta näkyy, pinta nukkaantuu nopeasti käytössä. Kahden viikon käytön jälkeen nukan määrä on kuitenkin suunnilleen sama edelleen...

Hepeneitä

Eilinen uinti meni hienosti. Jännitin niin, että vatsaani nipisteli ja käteni tärisivät kassalla lippua lunastaessani. Niin jännittivät ilmeisesti muutkin uimarit. Ainakin yksi tunnusti ravaavansa jatkuvasti vessassa jännityksen vuoksi :).

Punaiset varpaankynnet olivat loistoajatus. Uimahallissa on ehdottomasti helpompaa muistaa olevansa lohikäärmenainen kun on punaiset varpaankynnet. Matkallani hepenlohikäärmeeksi on pieni budjettiongelma, mutta juuri hoksasin, että uimapukuni -joka kyllä on pari vuotta vanha- taitaa olla aito hepenuimapuku. Miten hepen määritellään? Ehkä mä olen jo löytänut sisäisen hepenlohikäärmeeni vaikken ole sitä aikaisemmin huomannut.

Uimapuku on yksivärinen ja hyvin pelkistetty. Sinä on toppausta strategisella korkeudella (siitä antaisin yhden hepenpisteen). Se on ostettu aikuisten naisten osastolta (toinen hepenpiste?) ja siinä sattumalta myös jotakin supporttia vatsalle (kolmas hepenpiste). Se on pukeva. Support ja toppaus saavat minut tuntemaan itseni ehdottomasti itsevarmemmaksi. Mielestäni hepenen kriteerit täyttävä kokonaisuus...

Tänään kaivelin laatikoita etsiessäni rukkasia. Hyvä idea! Rukkasia ei löytynyt, mutta massiivisista pipo- käsine- huivi valikoimistani löytyi tälle talvelle kuin uudet asusteet. Asusteita kannattaa ehdottomasti varastoida. Koskaan ei voi tietää koska seuraavan kerran tarvitsee jotain.

Ja käsityötarvikkeita. Ja kirjoja. Ja kukkaruukkuja... Olen tunnistanut sisäisen hamsterini.