Arkipäivä kotosalla

Tyttärelläni on jo pitkään esiintynyt kijallisia taipumuksia jotka pulpahtelevat esiin erilaisin tavoin. Yksi tapa toteuttaa itseään kirjoittamalla on sanoittaa uudelleen vanhoja tuttuja lauluja. Lippusia ja lappusia tupsahtelee vastaan siivoillessani pöydille kertyviä röykkiöitä, niin tänäänkin. Siivoaminen taas sitten on loputon urakka, mutta se on eri asia...

Tekstin julkaisemiseen on taiteilijan (9v) lupa kunhan en julkaise sitä hänen omalla nimellään. Saan kuitenkin kertoa, että kyseessä on tyttäreni.

Arkipäivä kotosalla
(sävel Kesäpäivä Kangasalla)

Mä sohvalla parhaimmalla oon kotimme rakkaimman.
Niin kauas kuin silmä siintää on kaikki huiskin haiskin.
Kas Muikku tuol vipeltää-ää ja uusissa pöksyissään.
Ja lelun rakkahimpansa se syliinsä halailla saa.
Ja lelun rakkahimpansa se syliinsä halailla saa!

Mä vain olen tyttö pieni ja sänkyni kova on.
Vaan oisko mul äitin sänky, niin nukkuisin paremmin!
Ja nukkuisin tunti kausii, ja heräisin ekaksi.
Ja Veljen herättämässä mä kävisin leikkimähän.
Ja Veljen herättämässä mä kävisin leikkimähän!

Oi kotimme pyhä Rouva,
sä äitimme armias!
Ah kuink' on sun maasi kaunis,
kuink' ihana huushollis!
Sä sotkujen siivouksella
suo lempemme tuulta vaan.
Oi äiti intoa anna ain sotkuja siivoamaan!
Oi äiti intoa anna ain sotkuja siivoamaan!


Ja sitten mä repesin :D.
Kursivoituihin kohtiin kuuluu vaihtaa oikea nimi. Laulu käsittelee sangen osuvasti meillä aina ajankohtaisia aiheita: Ikuisesti mullin mallin olevaa kotia jota äiti epätoivoisesti yrittää siivota ja (nalkuttamista huonolla menestyksellä vastustaen) motivoida muita hoitamaan oma osuutensa siisteyden ylläpitämiseksi. Aamutorkun tyttären ja aamuvirkun pojan välistä eroa (poika on aina ollut  hyväntuulisena hereillä ennen muita, tyttöä taas on aina ollut vaikea saada sängysä ihmisten aikoihin ylös ja äitinsä tavoin poloinen on aamuäreä. Sänkykin raukalla on kova kuin mikä. Äidin ja isän löystynyt jousipatjasänky olisi paljon parempi.

Kunpa joskus pääsisimme siisteydessä selaiseen pisteeseen, ettei hirveästi hävettäisi päästää vieraita ihmisiä ovesta sisään. Huoh. Seuraavassa muutama muukin tänään siivoillessa bongattu sanoitus:


Muikul oli lepakko
(sävel Maijal oli karitsa)

Muikul oli lepakko, lepakko, lepakko!
Muikul oli lepakko tumman ruskea.


Minne lensi lepakko, lepakko, lepakko?
Minne lensi lepakko tummanruskea?

Lensi Muikun sylihin, sylihin, sylihin.
Lensi Muikun sylihin, pieneen sylihin.


Muikku
(sävel Bonzo pieni leikkihauva)

Muikku pieni äidin vauva, punainen on kieli sen!
Syliinsä kun sen saa Laura, niin on hyvä mieli sen.
Kyllä Lauraa laulattaa, Muikkua kun rutistaa!
Sylissänsä niin kuin lasta Muikku on niin pieni vasta, 
sylissänsä niin kuin lasta Muikku on niin pieni vasta!