Kesälomareissu osa 1, Lyypekki

Hiljaa hyvä tulee. Kirjoitussuoni ei ole oikein sykkinyt, tässä on ollut kaikenlaista ylimääräistä toimintaa. Esikoinen on aloittanut koulun, on vietetty mummon 89v-synttäreitä meillä suvun voimin, raivattu nurkkia, organisoitu arkea uudella tavalla. Mies on työmatkaillut viimeiset pari viikkoa enemmän ja vähemmän intensiivisesti.

Jostain on kuitenkin aloitettava, ehkä pääsen siihen Legoland-osuuteenkin vielä.

Kuten edellisessä lomaasivunneessa postauksessa jo mainitsin, lomamatkamme pääkohde oli Legoland. Tämä matka tuli luvattua lapsille viime kesänä. Jos emme olisi luvanneet, olisin todennäköisesti alkanut peruuttamaan loman alkaessa. Kaipaisin itsekseen möllöttelyä ja riippumatossa löhöilyä. Haluaisin välillä pitkästyä ihan kokonaan siihen, ettei ole mitään tekemistä. Tiedän, että täydellinen pitkästyminen sytyttää luovuuden kipinän ja siitä seuraisi ehkä flow. En saanut ompelukonetta esiin tämän kesäloman aikana.

Punnitsimme pitkään reittivaihtoehtoja ja erilaisia kulkuneuvosysteemejä. Lapset alkavat olla niin isoja, että matka Ruotsin halki omalla autolla saattaisi olla ihan mukavaa (tai siis ei hirveän epämukavaa...) koko porukalle, joten päädyimme omaan autoon. Jotta ei tulisi kahta matkaa edestakaisin samaa reittiä, Finnlinesin yhteys Helsinki Rostock oli todella houkutteleva. Mielemme teki päästä Lyypekkiin. Hinta lauttamatkalle tosin oli kova. Vitkuttelimme lauttayhteyksien varaamisessa ja viikkoa ennen lähtöä saimme kuitenkin mielestämme hyvän tarjouksen johon tartuimme.

Finnlines

Finnlines oli ihan hyvä kokemus. Laiva oli ihan siisti ja hyvin rauhallinen, tosin se oli puolityhjä. (Siinä varmaan edullisen tarjouksenkin syy.) Otimme täyden palvelun paketin, eli viisi ruokaa sisältyi matkan hintaan. Hytti oli ikkunallinen neljän hengen hytti (ei siis halvin mahdollinen), kooltaan se oli ainakin tuplaten normaali ruotsinlaivahytti. Hytissä oli pikkuinen jääkaappi.

Seisova pöytä oli mielestäni ihan hyvä. Ei lähellekään ruotsinlaivan tasoa, mutta vaihtoehtoja oli useampia (sekä alku-, pää-, että jälkiruokia). Aamupalapöydän makkarat (bratwursteja?) ovat erityismaininnan arvoiset. Herrrkullisia. Miinusta annan siitä, että ilmastointi oli säädetty niin viileälle, että syödessä tarvitsi ehdottomasti pitkähihaisen ja pitkälahkeisen asun ja sukat jalkaan.

Laivan leikkihuone oli hyvin vaatimaton, sen tarjoamat virikkeet eivät riitä pitämään liikkuvia lapsia rauhallisena koko matkan ajan. Jopa erittäin rauhallinen tyttäreni tokaisi vuorokauden jälkeen, että on kurjaa kun täällä laivalla ei saa juosta. Kävimme illalla juoksemassa pöytää ympäri yhdessä hiljaisessa lautan kolkassa.

Pelihuoneessa on kaksi näyttöruutua ja molempia kohden kahdet pleikkaohjaimet. Koska laivalla oli hyvin vähän matkustajia, pelaamaan pääsi pienellä jonotuksella. Isommalla matkustajamäärällä tämäkin palvelu olisi ollut alimitoitettu. Pelaaminen ei maksanut mitään ja pelit olivat kohtuullisen leppoisia lastenpelejä. Olimme onneksi varautuneet virikkeiden puutteeseen ja meillä oli läppäri mukana. Lapset katsoivat matkan aikana pari dvd-elokuvaa värityskirjahommiensa lisäksi.

Laivan ostosmahdollisuudet olivat myös hyvin vaatimattomat, mitään vaihtovaatetta ei kaupasta saa jos jotain (riittävästi lämmintä vaatetta) on unohtunut autoon/kotiin. Autokannellehan ei matkan aikana saa mennä.

Laiva lähti illalla Helsingistä. Seuraavana päivänä laiva pysähtyi Gdyniassa Puolassa. Sää suosi ja otimme kannella valokuvia. Saksanmatkailija olisi voinut poistua laivasta myös Travemündessä, mutta laskeskelimme, että tulee halvemmaksi matkustaa Rostockiin, siinä säästymme yhdeltä erilliseltä hotelliyöpymiseltä.

Gdynia, oli siellä ihan kauniitakin maisemia. Vaikka oli vähemmän kauniitakin.

Saapumassa Rostockiin aamuvarhain

Rostockiin saavuimme tunnin myöhässä. Lähdimme oitis kohti Lyypekkiä, josta olimme ystävien avustuksella varanneet hotellihuoneen.  Hotel Wakenizblick on pieni melko edullinen hotelli. Saimme kahden makuuhuoneen huoneiston kolmannesta kerroksesta, ei hissiä. Sisustus ehkä varhaista 90-lukua. Aamiainen oli minun makuuni. Ei kaurapuuroa, lapsille muroja ja jugurttia. Ihania sämpylöitä, hilloja , leikkeleitä, erityismaininta saksalaisesta metwurstilevitteestä jota en ole missään hotellissa ennen saanut.

Ystävämme olivat nähneet vaivaa miettiessään meille ohjelmaa. Kävimme polkuveneajelulla, leikkipuistossa, kirkontornissa katsomassa maisemia, kaupunkibussiajelulla sekä huipennuksena nukketeatterissa. Lyypekissä on laadukas nukketeatteri, jossa pyörii jatkuvasti esityksiä. Ruoat söimme ystäviemme luona.

Kuvia Wakeniz-joelta, polkuveneajelulla:

Emäntämme poimi kiertoajelubussin kuulutuksesta meille tiedon, että näiden hienojen huviloiden neliöhinnat ovat jopa pöyristyttävät 2500e/m2. Ne sijaitsevat siis n.2- 4km Lyypekin keskustasta. Järkytimme häntä kertomalla, että Suomessa se ei ole ollenkaan kova hinta omakotitalosta isossa kaupungissa tai sen lähikunnissa. Tällaisista tonteista saa täällä tosin uneksia vain...

Lyypekkiläinen Niederegger on kuulu marsipaanistaan. Poikkesimme Niedereggerin myymälään, mutta tällä kertaa emme käyneet kahvilassa kahvittelemassa. Kahvilasta saa erinomaisia leivoksia ja tunnelmakin oli hieno (silloin kymmenen vuotta sitten kun siellä kävimme. Niin hieno, ettei mieli tehnyt lasten kanssa sinne melskaamaan. )

En ole mikään suuri marsipaaninystävä, joten tämä ei kirpaissut.

http://www.niederegger.de

Käväisimme Marienkirchessä, missä lapset pääsivät pientä maksua vastaan kokeilemaan kuinka Gutenbergin kirjapainokone toimii. Se oli elämys, josta on riittänyt puhuttavaa myös jälkeenpäin.

Marienkirche

Lyypekissä sää suosi. Se oli kesän kuumin päivä myös Saksassa, 30 astetta tuntui hetkittäin jopa tukalalta. Varsinkin polkuveneajelulla kun takaisin päästäkseen piti venettä oikeasti polkea. Määrätietoisesti. Lapsi aisaparina.

Nukketeatteri oli myös elämys. Teatterikappale oli Der kleine Häwelmann. Täysin tuntematon tarina meille entuudestaan. Tutustuimme tarinaan paikanpäällä etukäteen kirjasta ja saimme ystäviltämme vielä briiffauksen. Tämä oli aika tärkeä esivalmistelu, sillä koko esityksen ajan simultaanitulkkasin tarinaa kuiskutellen sylissäni istuvan pojan korvaan. Saksankielentaitoni on hyvin kehno. Jossain vaiheessa meinasi nousta myrsky vesilasissa, sillä poika epäili minun jättäneen edellisen lauseen kääntämättä (kysykää vain kuinka monta) ja alkoi eksponentiaalisesti kasvavalla volyymillä vaatia "mitä se sanoi ennen sitä..." -Ei hajuakaan...

Teatteri esitettiin täysin lasten ehdoilla. Esittäjän (ei häntä kai näyttelijäksikään tituleerata?) kieli oli hyvin selkeää, ääni kantava ja muutenkin esitys oli helppotajuinen (kun siis oli tutustunut tarinaan hiukan etukäteen).

Teatterikappaleen esitti yksi nainen, lapset pääsivät mukaan esitykseen ne siis  jotka jotain ymmärsivät, meidän tenavillamme kielitaitoa ei ole.  Tämäkin oli tosi hieno elämys, myös lapsille. Miksi en koskaan Suomessa vie lapsia nukketeatteriin?





Lyypekistä hurautimme Odenseen, siitä myöhemmin.