Oma koti kullan kallis...

Palasimme eilen yhdeksän päivän kesälomamatkalta, tämän kesän pääkohde oli Legoland. Matka oli ihana, mutta vielä ihanampaa on tulla kotiin.

Matkalla tuli otettua pari tuhatta valokuvaa (iso osa huteja, ei ole ihan yksinkertaista valokuvata liikkuvasta autosta likaisen tuulilasin läpi :D. Lisäksi onnistun painamaan nappia usein niin pitkän, että otan tuplakuvia. En ole ehtinyt käymään kuvia vielä läpi. Eläköön digikuvaus!)

Reissussa hukattujen tavaroiden saldo toistaiseksi on yhdet sandaalit, yksi hattu ja hiusharja. Toivottavasti saldo jää tähän eikä sisällä mitään arvokkaampaa.

Menomatkan menimme Finnlinesillä Helsinki-Rostock (kaksi yötä). Yksi yöpyminen Lübeckissä, yksi Odensessa, kaksi Legolandin lähellä, yksi Göteborgissa, yksi Tukholmassa. Takaisin Siljalla Hesinkiin.

Nyt on koti taas kuin pommin jäljiltä, kaikki huokailevat kuinka ihanaa on olla kotona ja lapset möyrivät olohuoneen lattialla Legojensa kanssa. Mies ihailee orapihlaja-aitaa joka leikattiin uudelleen ennen reissua ja on jo nyt haaroittunut uudestaan leikkauskorkeudelta. Myös siirretyt juuritaimet (mitä lie ovat, juurivesoja tmv., omasta aidasta karanneita lapiolla ylös kaivettuja alkuja) ovat juurtuneet hyvin. Ne ovat vehreän ja hyvinvoivan näköisiä ja Mies on vakuuttunut siitä, että ne ovat kasvaneet. Runsaissa kesäsateissa on omat hyvät puolensa. Vuohenputken kitkentä kutsuu häntä. Minua kutsuu pyykkikone, astianpesukone, siivous.

Reissussa kyllä rähjääntyy. Tytär oli eilen aivan maansa myynyt. Hän unohti kuinka leikitään. On hyvin surullista lohduttaa seitsemänvuotiasta joka on vakuuttunut siitä, ettei voi eikkiä enää koskaan kun hänestä on tullut aikuinen ja aikuiset eivät enää oikeastaan leiki. Aikuisten leikki on rakentelua. Yön yli nukkuminen ja kaveri naapurista kuitenkin palautti leikkitaidot. Onneksi.

Ennen lomaa yritimme siivoilla, otta olisi kivempi tulla kotiin. Poika selitti, että hän on tehnyt taas oikean urotyön kun hän siivosi lelut olohuoneen lattialta. Hän kysyi miksi aina pitää Uroilla? Se on niin rankkaa.

Uroilun jälkeen hän teki vähän käsitöitä. Äidillä on käsityökori, mummolla on käsityökori ja siskolla on käsityökori. Pojankin piti saada oma. Ja sinne piti saada paljon lankoja. Erivärisiä lankoja. Puikkojakin poika kinusi, mutta en antanut.. Aloitetaan harjoitukset virkkaamisella. Tässä on pojan näkemys käsitöistä:

Kuvasta ei välttämättä erotu kovin hyvin, mutta kyseessä on virkkaustyö ;). Käytössä Novitan muovinen virkkuukoukkusarja. Osa langoista on pingotettu ikkunan kahvaan, osa kuvaajan seläntakana olevan nojatuolin käsinojaan. Käytössä on kaikki 5-6 virkkuukoukkua.

Tiesittekö muuten, että mustalla Ninjagolla on eniten potentiaalia? Ja Ninjagot ja Lego Friendsit voivat sujuvasti leikkiä keskenään. Tytöllä on puumaja, pojalla Ninjago-auto. Salakuuntelen. Naapurin kaveri on lähtenyt jo kotiin, nyt ovat vain tyttö ja poika.

T: Tää huutaa apua, vaara. Tikapuut ylös.
P: Tää käärme kiipee tänne ja huutaa "etpäs saa mua kuollutettua".
P: Varo nyt, älä kato minnekään.
T: Tää menee sit nukkumaan. Nyt on silmät kiinni.
T: Kunnon (---??) voittaa aina.
P: Tää hymnotisoi tän. Tää vieläkin on elossa. Täytyy kääntää autoo.
T: Tää nukkuu.
---
T: Tipu havaitsi käärmeitä!
P: Joo! Täällä on. Kaikki nintsagot paikalle, kaikki nintsagot paikalle. Tällä on spinneri.
T :Kaikki ninjat tänne!
P :Sopiiko, että se ihmetteli sitä mustaa ninjaa ja tuo valkoinen ninja sanoi, että se on minun toverini...

Egeskovin linnan puutarhan yksi kaariportti.