Kerinpuut

Hip hei!
Olen saanut uusia lukijoita. Olette lämpimästi tervetulleet!

Tämän kesän tunnusominainen piirre taitaa olla, että aika tuntuu kuluvan kamalaa vauhtia. En oikein tiedä mihin aikani kuluu, johonkin se vain häviää. Ei oikein ole muka aikaa kirjoittaakaan. Äkkiä  vain hösellän kaikkea.

Kesälomakin vihdoin koitti, hyvää kannattaa odottaa. Hurjan viikonmittaisen loppukirin jälkeen suljin eilen työhuoneeni oven. Tarkoitus on olla avaamatta sitä neljään viikkoon. Tällä viikolla ei onneksi ole ollut lastenhoidollisia rajoitteita. Nyt pitäisi olla kaikki kunnossa ja seuraavan kuukauden voin olla hyvillä mielin ja rauhassa. Vauhti ei tasaantunut koko loppuiltana ja tänäänkin on vielä epäuskoinen olo. Edes yöllä ei tupsahtanut mieleeni mitään tekemättä jäänyttä ;) .

Lomatunnelmiin yritin laskeutua pyrähtämällä äitini kanssa Ikeaan koululamppuostoksille (ei löytynyt) ja neulomalla sukkaa television ääressä lasten nukkumaan menon jälkeen. Hiljalleen. Sukkien tekeminen on kuin meditaatiota... Menossa on jo toinen pari mallia Lindsay kirjasta Suloisimmat sukat, uusia innostavia neuleohjeita, Cookie A.

Täällä kerroin repsahduksestani Tapion kaupan alennusmyynnissä.
Tässä se on vihdoin kuvina:

Aika herkut, vaikka itse sanonkin :)

Vihreistä suunnittelen villatakkia. Vielä ei ole tullut hyvää mallia vastaan. Pitäisi löytää yksinkertainen malli jossa on vyötärö ja joka on näppärästi muunnettavissa kaksiväriseksi. Ja langan vahvuus pitäisi olla ohjeessa oikea.

Nyt pääsin käyttämään kerinpuitakin. Olin n. 15 vuotias kun sain mummoltani lahjaksi kerinpuut. Ne ovat muistaakseni Pirkanmaan kotityön mallistoa ja saatesanat olivat "ne olivat kyllä hyvin kalliit, mutta näitä on nykyisin vaikea löytää". Tämä oli varsin mielenkiintoinen lahjavalinta, sillä neulominen oli kaikista maailman käsitöistä ehdoton inhokkini kouluaikana. Turha kai mainitakaan, että nämä kerinpuut eivät ole pahemmin käytössä kuluneet. Olen kuitenkin uskollisesti ne säilyttänyt, sillä ovathan ne arvokkaat ja niitä on vaikea saada :D. 

Kaivoin siis kerinpuut esiin ja kokeilin. Noin puolitoista tuntia minulla meni yhden vyyhdin kerimiseen, Lace-lanka on ohutta ja sitä n vyyhdissä huikea metrimäärä. Kerinpuiden nerokkuus kirkastui nopeasti. Jos neuloo paljon ja käyttää paljon vyyhdillä olevia lankoja on tämä kapistus varmasti hyvä sijoitus. Vyyhti pysyi hyvässä järjestyksessä koko kerimisen ajan eikä keskeytyksistä ollut haittaa.

Lace-langasta on tulossa pitsihuivi kirjan Pitsihuivit neuloen, kauneimmat virolaiset pitsimallit-mukaan. Malli on Riikinkukko-lehtihuivi. Valmista on jo n. 30cm, nyt kuitenkin sukkahommat vetävät puoleensa enemmän.

Kesälomaksi olen suunnitellut myös ompeluprojekteja, maalaushommia, sisustusprojekteja (lasten huoneiden päivitys), pihahommia, ystävien tapaamista ja laiskottelua. Saa nähdä kuinka käy.

Jos mitä näissä keleissä on hienoa, uusia istutuksia ei tarvitse kastella. Kylvin uuteen kukkapenkiin kaunokaisen siemeniä. Kyllä ne vielä tänä kesänä ehtivät. Ehtiväthän...