Tänään

Tänään heräsin maanantaiaamuun ihmetellen mihin taas hävisi yksi viikonloppu. Joku on varastanut minun toukokuuni.  Olimme liikkeellä poikkeuksellisen ajoissa. Lapset olivat ensimmäisten joukossa päiväkodissa. Tyttö vilahti leikkeihinsä. Poika oli oman ryhmänsä ensimmäinen. Tunsin lämmintä iloa kun hän jäi iloisena vilkuttamaan temppuvilkutuksia ikkunaan. Jälleen kerran unohdimme, että pojalla olisi ollut lelupäivä. Se ei onneksi harmittanut paljon.

Olen ollut myös pahalla tuulella. Kiukutellut töissä itsekseni muiden  sotkuja selvitellessäni. Kun tarpeeksi sekavaksi menee, ei oikein itsekään kohta tiedä mikä kuuluu mihinkin. Aivan tarpeeksi haastetta on yleensä omissa sotkuissakin.

Olin aamulla optimisti (minä, kyllä!) pukeuduin aamulla pelkkään t-paitaan, kaprihousuihin, isoon huiviin ja punaisiin kukkasandaaleihin.  Ihmeellistä kyllä en kuitenkaan palellut, vaikka päivästä tulikin sitten sateinen ja viileä. Paitsi päiväkodin pihassa sen aikaa kun oli pakko värjötellä ulkona.

Olen syönyt perheen kanssa rennosti eineksiä. Mikrossa lämmitetty hampurilainen maistui ketsupin kanssa käsittämättömän hyvältä. Tytär toivoi lempiruokaansa lihaperunasoselaatikkoa.

Teimme onnistuneen lentävän vaihdon juhlatamineisiin ja juhlakampaukseen ja neiti lähti kaverin syntymäpäiväjuhiin. Minä vietin sen aikaa laatuaikaa pojan kanssa lelulaatikoita siivoten. Poika enimmäkseen makoili sängyyllään ja piti minulle seuraa kun perkasin laatikoita. Ihmeellistä kyllä sain kaikessa rauhassa ilman vastustusta mättää roskiin tyhjiä wc-paperirullia ja suikaloitua paperia pojan puhuessa kuin papupata ja järjestellessä vuoroin ninjagoita, vuoroin kumisia sisiliskoja. Olen tyytyväinen urakkaani, yksi lelulaatikko tyhjeni kokonaan.

Tänään olen ollut myös surullinen. Tunnen itseni onnelliseksi, mutta tiedän monilla muilla olevan juuri tänään suuren surun päivä. Voisinpa jotenkin auttaa.

Olen ihaillut kukkivia omenapuita. Kirsikkakin kukkii! Minun kirsikkani, ensimmäistä kertaa. Siinä on yksi kukka auki ja olin näkevinäni lisäksi neljä nuppua. Punainen viinimarja kukkii niin mahdottomasti, että oksat tuntuvat painuvan jo kukkien painosta. kuinka painavat ne ovatkaan kun marjat kypsyvät? Nyt kukkii myöskin rönsytiarella, särkynyt sydän ja maahumala. Klematiksetkin ovat kaikki viisi selvinneet talvesta ja kurottelevat kohti taivasta. (Kuvan hortensia sen sijaan ei selvinnyt tästä toukokuusta, se unohtui kerran yöksi ulos ja heitti henkensä. Se oli kuitenkin kaunis.)

Äsken kun tulin kotiin, nin taivaalla kuumailmapallon. Minuun iski kaipuu kohti korkeuksia.  Joskus vielä minäkin olen kuumailmapallolennolla!

Tänään olen uinut. Isossa altaassa, ensimmäistä kertaa altaan päästä päähän. Räpiköin ja pärskin aivan mahdottomasti, haukon henkeäni ja huohotan. Mutta uin. Tästä se lähtee! Olen onnellinen siitä, että yhteiskunta tukee meitä "aikuisopiskelijoita". Saimme jatkokurssinkin! Olen oppinut myös sukeltamaan esineen pohjasta ja tänään uskalsin kuin uskalsinkin kierähtää reunalta veteen "kuperkeikalla".

Teen uudenmallista villasukkaa. Olen onnellinen siitä, että minulla on kirkkaan vihreää villalankaa. Tuskin maltan odottaa, että ne ovat valmiit.

Tämä päivä on ollut hyvä päivä.