Kompostikummi

Luin taannoin Kotiliedestä (tai Kodin kuvalehdestä?), että Martoilla on sienikummipalvelu. Aivan loistava keksintö! Siis kokeneita sienestäjiä jotka lähtevät mukaan metsään opastamaan ja henkiseksi tueksi vasta-alkajalle. Sellaisen minäkin haluan. Haikaileva (ja itsekäs) luonteeni käy tässä taas esiin, olen suunnitellut Marttoihin liittymistä tämän vuoksi jo jonkun vuoden. Vaan enhän mää nyt voi silleen ketään vaivata. Ja mitäs jos saan sellaisen kummin, jonka kanssa juttu ei luista? Sitten rämmimme siellä tihkusateessa vaivautuneina. Ja minä mietin voinko tätäkään sientä ottaa kun tuohan sen löysi enkä minä ja nyt sillä jää oma kori ihan tyhjäksi. Tai jos hän pitää puolensa jupisen itsekseni kun minulle ei tule koriin yhtään sieniä.

Ajatus tupsahti mieleeni kun annoin eilen kompostillemme apetta ja totesin
1) se haisee taas
2) jokakeväinen lämpökuhahdus näyttäisi olevan alkamassa.

Tarvitsisin nimittäin myös kompostikummin. Luulen, että naapuritkin ovat ajoittain sitä mieltä. Miten ihmeessä kompostoiminen, minkä "luonto hoitaa ihan itsestään" voi olla näin mahdottoman hankalaa? Kohta neljä vuotta kompostoimista harjoitelleena totean, että ainoa kerta vuodessa kun meidän kompostimme lämpötila hurahtaa viiteenkymppiin tai yli, on keväällä juuri sulamisen jälkeen. Ja pari kertaa vuodessa se haisee. Eikä se moska mitä alaluukusta "multana" pitäisi tulla ole todellakaan sellaista, että paljaat käteni siihen upottaisin. Yleensä siinäkin on jälkihajua. (Tavalliseen/oikeaan multaan voin kyllä sormeni upottaakin.) Jatkamme harjoituksia...

Sitten mieleeni juolahti, että oikeastaan tarvitsisin myös lintukummin. Haluaisin oppia tunnistamaan linnunlauluja. Lintuja myös, mutta näköhavainnot ovat aina niin lyhyitä etten pysty sen perusteella sanomaan juuta tai jaata. "Oli siinä aika paljon ruskeaa, niin ja sillä oli siivet. Pyrstöä en huomannut.". Minussa on varmasti potentiaalia, vaikka harakan ja variksenkin laulun opin erottamaan toisistaan vasta kymmenisen vuotta sitten.

Meillä on se pattereilla toimiva sirkuttava lintukirja. Tytär on siitä innostunut ja ilmoitti haluavansa lähteä äidin kanssa lintuja bongaamaan. Mitähän siitäkin tulisi, anna mun nauraa...

Kasvien tunnistaminen on helpompaa, ne eivät yleensä karkaile mihinkään. Voin istua kirjan kanssa vieressä ja tuumia lehden muotoja jne, käydä vaikka googlettamassa välillä ja palata tarkistamaan vielä kerran. Silti, puutarhakummikin olisi kyllä hyvä. Ainakin sellainen hyötytarhakummi. Meillä on nyt kahtena kesänä ollut kasvatuslaatikko jossa olemme kasvattaneet retiisejä, herneitä, porkkanoita, punajuurta, ruohosipulia, ja kaupan ruukkuyrttejä (ruohosipuli on monivuotinen :).

Toissakesänä porkkanaviljelyni kuuma kysymys oli mitä ihmettä niille porkkanoille tehdään kun ne mullataan? Keneltä tätä voisi kysyä kun kirjallisuudesta ei löydy vastausta näin yksinkertaisiin kysymyksiin. Aika kauan haeskelin mitä multaaminen tarkoittaa, sillä ei Pentti Alanko tai kukaan muukaan puutarhalehtien guru selitä teksteissään yksityiskohtaisesti alkeita. Todetaan vain, että mullataan heinäkuussa tms. Lopulta päättelin jonkun mutkan kautta, että lisään niiden juurelle multaa. Käytännön murheita on muitakin. Viinimarjapuskien, ruusupuskien ja omenapuun leikkaamiseenkin ottaisin mielelläni henkistä tukea! Noin alkajaisiksi. Ja vuohenputken kukistamiseen ;)

Kotkansiipi

Toivomuslistani alkaa muuten taas kerran kuullostaa Martoilta. Miksi en siis ottaisi seuraavaa luonnollista askelta ja liittyisi. Ehkä siksi, että en halua joutua järjestötoiminnan pyörteeseen. En nyt ainakaan kun lapset ovat vielä pieniä. Kun annat järjestölle pikkusormen, se vie koko käden...

Kummitoivomuslistan paisuessa mietiskelin mitä muita kummeja ihmisellä olisi hyvä olla. Tilaukseen laittaisin myös trikoo/saumuriompelukummin, positiivisen ajattelun kummin ja liikuntakummin. Tarvetta olisi myös kyvylle valmistaa monipuolista terveellistä kotiruokaa vaivatta, ura-/elämänvalmennukselle jne.

Ja luonnollisesti nämä kaikki kummit olisivat kaikki eri henkilöitä, sillä itsetuntoni saattaisi romahtaa lopullisesti jos joutuisin yks kaks tekemisiin sellaisen yli-ihmisen kanssa jolla on ihan kaikki elämänalueet hallinnassa. (Paitsi ehkä jos hän olisi mummi.)

Poden edelleen harrastuksen puutetta. Kodista ulkomaailmaan samanhenkiten ihmisten pariin vievän harrastuksen puutetta.

Haaveissani suunnittelin perustavani jonkun kerhon. Se voisi olla vaikka kummikerho. Sellainen kerho joka kokoontuu n. kerran kuussa juomaan kahvia, käsitöimään jne, ja tietysti jutustelemaan mukavia... Haluaisin kuulua ompeluseuraan tai kirjallisuuspiiriin. Sellaiseen jossa kukaan ei ole himoälykkö tai suorittaja. Voidaan keskustella isoistakin asioista, mutta ei aleta kiihkoilemaan. Annetaan kaikkien kukkien kukkia. Samanhenkisiä ihmisiä jotka nauttivat kokoontumisesta. Voisimme joskus käydä elokuvissakin.

Tänään olen kyllä tosi negatiivinen. Olen pyöritellyt tätä kerhoajatusta jo viikon verran. Kuka muka haluaisi mun kerhooni. Ja sitten heti eteeni ryöpsähtää kauhuskenaario siitä kuinka tuntemani himosuorittajakin haluaa mukaan. Hän, joka aina haastaa, minä vetäydyn. Mikä saa hänet hyökkäämään entistä hankammin. Kuvio toistuu oli puheenaihe mikä tahansa. Luulen, että olemme kotoisin eri planeetoilta.

En yhtään pidä siitä, että kaikkia ei huolita mukaan. Ja silti olen itse tekemässä sitä samaa. Häpeän. Minäpä olen huono ihminen kun en huoli kaikkia kerhooni mukaan. Parasta olla perustamatta kerhoja niin ei tule ongelmia. Tai sitten pitää perustaa salaseura!

Ajatus kummista on kyllä tosi mukava. Voisin sitten vastapalvelukseksi ruveta vaikka villasukkakummiksi. En ehkä edistyneille, mutta alkeet pystyn kyllä opettamaan/auttamaan, poimin sujuvasti pudonneita silmukoita ja selvittelen muita sotkuja.

Elokuvakerhokin voisi kyllä olla ihan kiva. Näillä nurkilla siihen voisi löytä paremmin osallistujiakin kuin mun ompeluseuraani...

---

Olinko tässä muuten juuri sitä mieltä, että minulla on liikaa käsityötarvikkeita? Mulla oli äsken heikko hetki. Kävin taas seikkailemassa joissakin blogeissa (tämä hävisi taas painettuani siellä ollutta linkkiä, muuten kertoisin kyllä missä), että Tapion kaupassa on Drops-lanka-ale. Tilasin ihan vaan pari kerää... yhä lankaa josta ajattelin tehdä villatakin ja toista josta suunnittelen hartiahuivia. Kolmas lanka on sukkalanka.  Nyt mietin, että mahdanko olla ihan järjissäni.