Kirjoitussuoni on nyt tukossa. Ei heru vaikka kuinka heruttaa. Ajatus palaa aina uudestaan samaan pisteeseen.
Olen syvästi järkyttynyt siitä innosta jolla blogimaassa, yleisönosastoilla, keskustelupalstoilla jne. lynkataan ihmisiä. Muutama huonosti valittu sana voi käynnistää joukkoliikkeen johon toisilleen täysin ventovieraat ihmiset rynnistävät mukaan sanomaan painokkaasti oman vihaisen mielipiteensä. Jos et ole puolellamme, olet meitä vastaan.
Vaikka blogiharrastukseni on nuori ja (hitaana lukijana) olen seikkaillut hyvin pienessä määrässä blogeja, tämän vuoden aikana olen jo kolmesti törmännyt aivan törkeään törkeään käytökseen blogimaassa. Mikä ihme saa ihmiset oksentamaan anonyyminä jonkun niskaan oman pahan olonsa/ maailman kuonan? Sanomaan sellaista joka aivan varmasti loukkaa, tavalla joka ei jätä epäselväksi, että tarkoituskin on loukata. Usein vielä kommentoidaan ilman, että on edes perehdytty aiheeseen yksittäistä kirjoitusta enempää!
Siis eivätkö ihmiset luekaan blogeja avartaakseen omaa maailmankuvaansa, löytääkseen samanhenkisiä ystäviä ja ihaillakseen toisten kätten työtä? Niin minä blogit näen, ne ovat hengentuotteita. Ja kuten aina hengentuotteiden kanssa joskus napsahtaa tarkemmin asian ytimeen, toisinaan vähän vähemmän tarkasti. Voi tulla jopa ihan täysi huti. Jos ei kiinnosta, ei tarvitse lukea. Jokaisessa blogissa ihminen antaa itsestään jotain. Sitä pitää kunnioittaa! Ja se "jokin" on tämän harrastuksen suola ja pippuri.
Kaikestahan ei tarvitse olla samaa mieltä. Jos asiasta on eri mieltä ja sen haluaa tuoda esiin, voisi asian yrittää ilmaista rakentavasti!
Seikkailen yleensä kirjautuneena, joten luulen käynnistäni jäävän merkkiä joka tapauksessa. Otan paineita kommentoinnista, sillä olen aistinut, että hyvä tapa vaatisi jättämään jonkun merkin visiitistä. Kuitenkin harkisematon kommentti on joskus pahempi kuin salamyhkäinen visiitti jälkiä jättämättä. Arvelen, että innostun liian usein kommentoimaan niin, että lopputulos pahoittaa mielen. Ja sitä en missään tapauksessa halua!
Miksi jotkut selvästi luulevat, että ollakseen älykkö ihmisen pitää jatkuvasti kritisoida kaikkea (-ja se kaikki pitää sisällään myös kanssaihmisten persoonallisuuden ja fyysiset ominaisuudet)? Minne ovat kadonneet hyvät tavat? Vai onko sekin urbaania legendaa ja pelkkää idealistista haikailua, että ihmiset olisivat joskus olleet hyvätapaisempia. Ehkä kaikenlainen kiusaaminen vaan kuuluu ihmisluonteeseen ja menneessä maailmassa kiusaaminen on ollut toisen tyyppistä? Kun ei silloin ole ollut internettiä missä voi herjata anonyymisti päin näköä.
Miksi ihmiset eivät voi olla kilttejä toisilleen? Ja muuten, miksi monien ihanien ihmisten kommentit kuullostavat aina hauskoilta ja nasevilta ja omat yleensä oudoilta ja naiveilta? Miksi maailmaan ei saada rauhaa? Miksi idealisti saa pettyä elämässä koko ajan?
Ja vielä yksi suuri kysymys: Miksi olen kriisissä? Minähän olen upea lohikärmes joka vain päättää, tekee ja poimii hedelmät. Ilman epäonnistumisen mahdollisuutta, ilman jahkailua.
Elämäni ensimmäistä kertaa olen (myös) totaalisessa ulkonäkökriisissä (murkkuikää ei lasketa). Eikä sitä kun olin kuusi vuotias ja ajattelin olevani ruma. En yleensä kovin paljon mieti ulkonäköäni.
Luulen, että osut asian ytimeen tuossa "Kun silloin ei ollut internettiä missä voi herjata anonyymisti päin näköä." Kyllä ihmiset varmaan edelleenkin ovat kasvotusten suurin piirtein hyvätapaisia, mutta nykyään elämästä niin suuri osa tapahtuu internetissä (toisilla tietysti enemmän kuin toisilla). Ja netissä ärsyyntyy toisen persoonasta/mielipiteistä/sanomisista/sanomatta jättämisistä ihan samoin kuin ulkomaailmassakin. Toiset enemmän ja toiset vähemmän. Eikä sitä persoonaa saa piiloon vaikka pitäisi kuinka neutraalia harrasteblogia - aina löytyy niitä, joita ärsyttää vaikka se neutraalius jos ei mikään muu. Se on varmaan ihmisluonnossa.
VastaaPoistaSitä minäkään en ymmärrä, että miksei voi opetella painamaan sitä punaista ruksia oikeassa yläkulmassa sen sijaan että katsoo asiakseen antaa kritiikkiä (anonyymisti). Kun sekin on helpompaa kuin ulkomaailmassa. :) Mietin vain, että koska nettikäyttäytyminen alkaa siirtyä ulkomaailmaankin, milloin sielläkin katsotaan asiakseen huudella toiselle päin naamaa kun vähän ärsyttää. Toivottavasti ei ihan pian.
Tätä minäkin mietin. Se punainen ruksi olisi se järkevän vaihtoehto.
VastaaPoistaMietin myös, että olenko minä vain niin hyväosainen, etten ole päässyt näkemään, että ulkomaailmassa elämä on jo hyvin lähellä nettimaailmaa. Opettajat varmaan ovat näköalapaikalla ja voisivat ehkä kertoa.
Pelkään, että maailmasta on tulossa todella kova ja kurja paikka (jo lapsille). Katselin taannoin mopoautopoikia paikallisessa mäkkärissä, sitä testosteroninkatkuista sikailua mitä kullanmurut pitivät. Syömisen ajan he pitivät kohtalaisen matalaa profiilia, mutta lopuksi yksi heistä heitti pirtelöt iloisesti lattialle. Roskat tietysti jätettiin ympäriinsä ja vähän ketsuppia hieraistiin pöytään koristeeksi. Kukaan ei sanonut mitään tai puuttunut mitenkään. Lapsetkin ihmettelivät sitä. Harmittaa, että olin lasten kanssa liikkeellä, en minäkään uskaltanut sanoa mitään. Ilman lapsia en ihan niin herkästi pelkää.
Ja ne jututkin olivat todella huolestuttavia. Poliisia pakoon juoksemista (auto jäi parkkiin), jne jne.
Usein on mielessäni käynyt, että täydellinen käytöstavattomuus on todella leviämässä yhteiskunnassa. Mitä liikkuu ihmisen päässä joka kiusallaan heittelee pakastealtaaseen kaupassa sinne kuulumatonta tavaraa? (aina sieltä löytyy kermapurkkeja, makkarapaketteja jne.)
Onko tälle kehitykselle mitään tehtävissä?
Hui, isoja ja vaikeita kysymyksiä, en osaa vastata! Mutta halusin vain kertoa, että pienen tauon jälkeen etsin blogisi ja jäin lukijaksi. Tosi kaunis blogi sinulla, silmiä hivelee! Ja kauniisti kirjoitat. Iloa päivääsi!
VastaaPoistaKiitos Fredrika :) Ja tervetuloa!
VastaaPoista