Sain blogihaasteen Moon Mammalta. Kiitos paljon.
Haasteessa kerrotaan 7 paljastusta omasta itsestä ja jaetaan haaste edelleen 15 blogiin eteenpäin. 15 blogia on paljon!
Haastan omat lukijani (rikonkohan nyt jotain blogikäytöskoodia?), kaikki niiltä osin kun he eivät ole vielä tähän mennessä tähän haasteeseen vastanneet (Suurin osa luullakseni on). Kiitos siitä, että saan poiketa luonanne kylässä. Älkää ottako paineita vastaamisesta. Ei tartte jos ei huvita :).
Tunnustukset
1. Kestän huonosti yllätyksiä. Myöskin iloisia. Oikeastaan huonoja taidan kestää paremmin. Eniten nautin "yllätyksistä" kun saan hetken sopeutua tulevaan.
2. En ole omakotitaloihminen. Yritän opetella ajattelemaan, että ehkä kuitenkin voin sellaiseksi tulla. Koska meillä nyt sattuu olemaan omakotitalo. Salaa kuvittelen, että kerrostaloasunto lähellä kaupungin keskustaa&siirtolapuutarhamökki -yhdistelmä olisi enemmän mun juttuni. Ken tietää. (En tiedä omakotitalon hoitamisesta mitään. Ja tuntuu hullulta nyt opetella kun muutakin tekemistä olisi. Mm lapset ja kaikki käsityöprojektini. Mies on pesunkestävä omakotitaloasuja.) Puutarha on kiva olla olemassa. Hoidan sitä puuskittain maanisdepressiivisesti. Meillä on sitkeä vuohenputkikanta ja pihamme oli 3 vuotta sitten aivan umpeen kasvanut. Vuoheputkea.
3. Olin nuorena kirja-addikti. Tyttäreni, joka on satukasettiaddikti, parahti kerran "miten minä nyt täytän pääni saduilla?". Tunnistin siitä itseni niin täysin. Edelleen jos aloitan hyvän kirjan, on minun pakko lukea se loppuun miltei kerta istumalta. Koska minulla on kaksi lasta jotka ovat 4 ja 6 vuotiaat, en uskalla aloittaa kovin usein uusia kirjoja. Koska holistilla ei ole rajoja, hän vetää heti pään täyteen. Pidän erityisesti saduista. Ja käsityökirjoista. Niitä voi lukea mainiosti lyhyissäkin pätkissä ilman vieroitusoireita. Kaikki muukin käy.
4. En voi katsoa kauhuelokuvia. Tai yksityiskohtaisen väkivaltaisia elokuvia. Joudun sulkemaan silmäni tv:tä katsoessani usein. Kamalin katsomani elokuva ikinä on Seitsemän. Se ei jättänyt minua rauhaan kolmeen viikkoon. Vieläkin se puistattaa. Ja olin siis elokuvan nähdessäni jo yli 20-vuotias.
5. Rakastan vuohenjuustoa. Ja aurinkokuivattuja tomaatteja. Ja Rucolaa. Ja uunikasviksia!
6. Jännitän autolla ajamista edelleen. Vaikka minulla on ollut ajokortti jo kohta 20 vuotta. Ja ajan autoa kohtalaisen säännöllisesti.
7. Minulla on ollut yksi ja sama kampaus käytännössä koko elämäni. Tukkani ylettyy vyötärölle ja on miltei aina ponnarilla. 10 vuotta siten tein rajun liikkeen ja leikkasin polkkatukan. Ja saman tien kasvatin sen pois. Kolme vuotta sitten uudistin ilmeeni ja vaihdoin keskijakauksesta sivujakaukseen. Se oli mullistavaa! Että niin radikaali ja muutoshaluinen ihminen.
Heh, hauskaa - nauroin niin monessa kohdassa - ja niin monessa kohdassa olisin voinut vastata samoin. :o)
VastaaPoistaTunnistan hyvin tuon epäomakotiasujan itsestäni. :) Vaikka aina luulin olevani sellainen, niin vanhemmiten on kyllä huomannut, että kerrostalo paras talo. (=Vähiten hommia. :D)
VastaaPoistaOnpas hauska teksti!
VastaaPoistaKiitos Paula ja Enya.
VastaaPoistaMoon Mamma. Omakotitalossa on kyllä tosi paljon työtä. Eihän se yllätys ollut, osasin sitä odottaakin. Silti tunnen kapinaa esim. syksyllä kun räystäskourut ovat tukkeessa lehdistä. Tai jonkun pitäisi mennä rossipohjaan ryömimään tarkastukselle. Mies oli sitä mieltä, että minunkin pitäisi käydä joskus alapohjassa että tiedän minkälaista siellä on. En halua. Ajatus ahtaassa loukossa ryömimisestä kauhistuttaa.
Omakotitalossa ihan kaikki on tehtävä itse. Toisaalta, ei tarvitse juuri naapureilta lupia kysellä jos mieli tekee remontoida. Eikä harmitella sitä kuinka osa taloyhtiön väestä sabotoi jätelajittelua jne.