Sisustustunnelmia

Tänä viikonloppuna olen ollut sisustustunnelmissa. Kävimme Tampereella Asta-messuilla etsimässä ideoita jouduttamaan erityisesti keittiöremonttisuunnitelmia. Torstaiaamuinen 17 asteen lämpötila alakerrassa jouduttaa suunnitelmia omalta osaltaan.

Marika valitteli blogissaan viikonlopun lyhyyttä. Yhdyn mielipiteeseen. "Onneksi" pojalla on kova kuume ja sairastupaa pyöritellen viikonloppuni  jatkuu kuin tilauksesta. Pyykkikone pyörii, tiskikone pyörii, tallentava digiboksi pyörii. Äiti pyörii netissä. Näinhän sen pitääkin toimia ;) Potilas makaa tyytyväisenä sohvalla makuupussissa katsoen Oktonautteja ja äiti istuu tietokoneella. (Ja hetkeä myöhemmin potilas nukkuu.)

Eilen siivoilin ponnettomasti omaa työhuonettani, kodinhoitohuonetta. Se on minun reviiriäni yksinoikeudella. Mies saa siellä käydä silittämässä paitansa ja heittämässä lenkkivaatteet pesukoneeseen pyörimään, muuten sinne on oikeastaan pääsy kielletty. Varsinkin lapsilta (romahtamisvaaran vuoksi, kasat ovat kyllä vakaita ja vaarattomia kun sitä alimmaista tavaraa ei yritä nykiä).

Osana siivousta liimailin rikkinäisiä leluja, korjausompelin vaatteita, lakanoita, pyyhkeitä jne. Ja vein mm. pari silitystä odottanutta kesäpaitaa kaappiin. Silittämättömänä, sillä niitä ei pariin kuukauteen tarvita.

Pinkki tänään totesi, että on niitä jotka puhuu ja niitä jotka tekee. Näistä jos valitaan, minä olen ehdottomasti niitä jotka puhuu. Onneksi edes pikkuprojektien korjailu antaa joskus myös tunnetta tekemisestä. Ihailen kovin ihmisiä jotka tarttuvat toimeen tehokkaasti, toisaalta jahkailu ja haikailu liittyvät osittain luomisprosessiini joka etenee aaltoina. Kyseenalaistaa voi tietysti pitääkö esimerkiksi korjausompelun kuulua kategoriaan luomisprosessi.

Kodinhoitohuone on se paikka jonne meillä kerääntyy kasoja. Koska kyse on minun reviiristäni, ovat kasat luonnollisesti pääosin ainakin minun kasojani, tekemättömien töiden kasoja. Ja koska työkalut ovat hautautuneena kasan alle, on jo toimeen tarttuminen aikamoinen projekti.

Tässä nk. siivottu työpöytä. Kasa on levinnyt jo pakastimen päällekin. (Kuvan rajaus pelastaa paljon, totuus on vielä hurjempi. Myös pakastinta vastapäätä on kaapinpäällinen lastattu täyteen tavaraa.)

Kasan alta löytyi yhtä sun toista keskeneräistä. Mm. Moda-lehden tilaajalahjana saamani helmikorupaketti josta en ole ollut yhtään innostunut. Se on mustavalkoinen eikä ideakaan ollut mielestäni erityisen hauska. Trikooputkeen sullottuja helmiä ja epätasaista virkkausta päälle. Ei yhtään minun tyyliäni. Muutenkin, kuvassa helminauhoja on monta eriväristä yhdistettynä. Onko tämä nyt yhtään hauska idea yksittäin?

Siitä se idea kuitenkin sitten lähti. Kaivoin varastoistani vanhoja kirjontahelmilankoja. Virkkasin ensin ohjeen mukaan oliivinvihreällä, sitten vastakkaiselle puolelle, ensimmäisen virkkauksen kanssa lomittain toisella, hieman tummemmalla vihreällä toisen vastaavan virkkauksen. Näin tämä on ihan ok, mutta ehkä jotain piristystä vielä pitäisi keksiä. Odotan inspiraatiota. Kokeilen ehkä virkattuja kukkia. Tai siemenhelmiä.

Illalla ennen nukkumaan menoa napsaisin (tuon työpöydän lisäksi) pari antisisustuskuvaa olohuoneesta. Nyt tuntuu siltä, että ne ovat niin pahasti antisisustusta, etten niitä halua jakaa.

Sen sijaan haluan kertoa, että joulualesta löysin tämän:

Ja nyt suren kun minulla ei ole tarpeeksi jämälankoja että voin kokeilla kaikkia ideoita (Mies on varmasti eri mieltä ;). Erityisesti tarvitsisin iloisenvärisiä jämälankoja. Mielellään paljon vihreää, nyt minulla on menossa vihreä kausi.

Kansikuvassa oleva hame on mielestäni aivan ihana. En tosin tiedä missä voisin sellaista käyttää, mutta haluaisin sellaisen ehdottomasti. Ja myös nuo kengät. Vaikka en pidä keltaisesta, varsinkaan minun vaatteissani.

Sitten tekisin tämän:

Tästä kuvasta haluaisin myös nuo mustat housut (ja tuon tädin jalat). Tummat hiuksetkin olisivat kivat.

Tunikan saatan oikeasti toteuttaa. Siitä tulisi turkoosi-sini-ruskeasävyinen ja siihen käytettäisiin ne alpakkalangan jämät mitä minulla on varastossa. Luonnollisesti joudun ehkä hieman ostamaan lisääkin. Ihania eri värejä.

Olen ollut tosi tyytyväinen tähän alpakkavillatakkiin (siis se alempi noista villatakeista).  Se on ällistyttävän hyvin onnistunut ollakseen ensimmäinen villatakkini. Tarpeeksi ohut lanka tekee neuleesta laskeutuvan. Se on myös lämmin. (Mutta hihat ovat kyllä edelleen pitkät. Ja trumpettihihat ovat kyllä tosi epäkäytännölliset, niitä ei oikein voi edes kääräistä fiksusti...)