Kesäkuu

Hups heijaa, huomenna alkaa heinäkuu. Tämä kesä taitaa olla yksi niistä jotka menevät hujauksessa. Luulin, että tästä kesästä tulisi piiitkän pitkä, sillä kesälomani alkaa vasta parin viikon päästä. Todellakaan en ole ehtinyt loman alkamista odottamaan.

Tässä kuussa olemme tehneet töiden lisäksi pihahommia. Olemme myös juhlineet sekä isoja, että pieniä syntymäpäiviä ja iloinneet yhden uuden pienen ihmisen syntymästä. Tervetuloa, pieni punatukkainen poika!

Meitä on pyydetty kummeiksi, ja olen ylpeä ja otettu.

Vanhin kummilapseni täytti juuri 18v. Kävimme häntä juhlimassa Helsingissä. Olen hänestä ylpeä. Hänestä on kasvanut niin ihana ja fiksu nuori nainen!

Oma tytär päätti eskarin ja nyt odotamme koulun alkamista. Minä olen hiukan sekavissa tunnelmissa, tämä aiheuttaa kasvukipuja äidilläkin. Napanuora kiristää. Tytär on selvästi kasvamassa isoksi tytöksi. Itsenäisyyttä tulee lisää kohisten ja isojen tyttöjen jutut kiinnostavat nyt kovasti. Ja Robin on nyt ihana.

Juhannusta vietimme kotona omasta rauhasta nauttien. Tänään kävimme rippijuhlissa.

Jos jotain hyvää alkukesän säistä voi sanoa, niin ne ovat olleet istuttamiselle suopeat. Sadetta on saatu niin, ettei ole tarvinnut selkä vääränä kantaa vettä taimille.

Pihahommia on puolestaan ollut jokseenkin kurja tehdä kun hyttysiä on tänä kesänä pirusti. (Suokaa anteeksi ainoa oikea sanavalintani.)

Puutahatunnelmia kesäkuulta. Kuvat eivät ole aikajärjestyksessä.

Citykivipuutarha. En tiedä kumpi lapsista on käynyt tiilet asettelemassa, unikko on kylväytynyt laattojen väliin :).

Hansaruusu kukkii

Hiekkalaatikon kunnostus on alkanut. Vanhat hiekat käytettiin maanparannukseen uudessa kukkapenkissä.

Jalokello

Juhannusruusu

Vakivierailijamme

Hei, niitähän onkin kaksi

Kesäkukka-amppeli

Kirsikka kukki tänä vuonna ensimmäisen kerran

Kukkapenkki

Sama toisesta suunnasta

Takapiha

Uuden kukkapenkin perustuspuuhia. Tytär toivoi ikiomaa kukkapenkkiä. Alle laitettiin suodatinkangas sitkeän lumimarjan nitistämiseksi. Vieressä näkyy alasleikattu orapihlaja-aita

Tällainen siitä sitten tuli, vähän on keskeneräinen vielä.

Kaksi viime juhannuksena kähvellettyä mehitähden ruusuketta. Ne olivat pikkuruisia, ihan irti ja pyörivät maassa kun kansa käveli niiden yli, korjasin ne vaan mukaani. Näyttävät olevan hengissä.

Pojan mansikkaviljelmä ja äidin mausteet samassa laatikossa

Puutarhakeinu. Luumupuun alla pojan krokettimailoista ym. emmeistä rakentama maja.

Pihasauna

Rönsytiarela. Taempana näkyy köynnöshortensia ja hopeapeippiä

Timjami, salvia ja persiljaa

Unikko kukkii pian

Alppiruusu

Saunan taakse istutetut villiviinit selvisivät talvesta. Niistä tulee ihanat! Ruusupiha Kaarron sivuilla voi käydä kurkkaamassa minkälainen siitä pitäisi tulla :D Ehkä siihen tarvitaan enemmän kuin kaksi tainta?

Ihanaa alkavaa heinäkuuta teille kaikille!

Tänään

Tänään heräsin maanantaiaamuun ihmetellen mihin taas hävisi yksi viikonloppu. Joku on varastanut minun toukokuuni.  Olimme liikkeellä poikkeuksellisen ajoissa. Lapset olivat ensimmäisten joukossa päiväkodissa. Tyttö vilahti leikkeihinsä. Poika oli oman ryhmänsä ensimmäinen. Tunsin lämmintä iloa kun hän jäi iloisena vilkuttamaan temppuvilkutuksia ikkunaan. Jälleen kerran unohdimme, että pojalla olisi ollut lelupäivä. Se ei onneksi harmittanut paljon.

Olen ollut myös pahalla tuulella. Kiukutellut töissä itsekseni muiden  sotkuja selvitellessäni. Kun tarpeeksi sekavaksi menee, ei oikein itsekään kohta tiedä mikä kuuluu mihinkin. Aivan tarpeeksi haastetta on yleensä omissa sotkuissakin.

Olin aamulla optimisti (minä, kyllä!) pukeuduin aamulla pelkkään t-paitaan, kaprihousuihin, isoon huiviin ja punaisiin kukkasandaaleihin.  Ihmeellistä kyllä en kuitenkaan palellut, vaikka päivästä tulikin sitten sateinen ja viileä. Paitsi päiväkodin pihassa sen aikaa kun oli pakko värjötellä ulkona.

Olen syönyt perheen kanssa rennosti eineksiä. Mikrossa lämmitetty hampurilainen maistui ketsupin kanssa käsittämättömän hyvältä. Tytär toivoi lempiruokaansa lihaperunasoselaatikkoa.

Teimme onnistuneen lentävän vaihdon juhlatamineisiin ja juhlakampaukseen ja neiti lähti kaverin syntymäpäiväjuhiin. Minä vietin sen aikaa laatuaikaa pojan kanssa lelulaatikoita siivoten. Poika enimmäkseen makoili sängyyllään ja piti minulle seuraa kun perkasin laatikoita. Ihmeellistä kyllä sain kaikessa rauhassa ilman vastustusta mättää roskiin tyhjiä wc-paperirullia ja suikaloitua paperia pojan puhuessa kuin papupata ja järjestellessä vuoroin ninjagoita, vuoroin kumisia sisiliskoja. Olen tyytyväinen urakkaani, yksi lelulaatikko tyhjeni kokonaan.

Tänään olen ollut myös surullinen. Tunnen itseni onnelliseksi, mutta tiedän monilla muilla olevan juuri tänään suuren surun päivä. Voisinpa jotenkin auttaa.

Olen ihaillut kukkivia omenapuita. Kirsikkakin kukkii! Minun kirsikkani, ensimmäistä kertaa. Siinä on yksi kukka auki ja olin näkevinäni lisäksi neljä nuppua. Punainen viinimarja kukkii niin mahdottomasti, että oksat tuntuvat painuvan jo kukkien painosta. kuinka painavat ne ovatkaan kun marjat kypsyvät? Nyt kukkii myöskin rönsytiarella, särkynyt sydän ja maahumala. Klematiksetkin ovat kaikki viisi selvinneet talvesta ja kurottelevat kohti taivasta. (Kuvan hortensia sen sijaan ei selvinnyt tästä toukokuusta, se unohtui kerran yöksi ulos ja heitti henkensä. Se oli kuitenkin kaunis.)

Äsken kun tulin kotiin, nin taivaalla kuumailmapallon. Minuun iski kaipuu kohti korkeuksia.  Joskus vielä minäkin olen kuumailmapallolennolla!

Tänään olen uinut. Isossa altaassa, ensimmäistä kertaa altaan päästä päähän. Räpiköin ja pärskin aivan mahdottomasti, haukon henkeäni ja huohotan. Mutta uin. Tästä se lähtee! Olen onnellinen siitä, että yhteiskunta tukee meitä "aikuisopiskelijoita". Saimme jatkokurssinkin! Olen oppinut myös sukeltamaan esineen pohjasta ja tänään uskalsin kuin uskalsinkin kierähtää reunalta veteen "kuperkeikalla".

Teen uudenmallista villasukkaa. Olen onnellinen siitä, että minulla on kirkkaan vihreää villalankaa. Tuskin maltan odottaa, että ne ovat valmiit.

Tämä päivä on ollut hyvä päivä.

Ja toinenkin tunnustus

 

Rva Kepponen myönsi minulle oheisen tunnustuksen. Kiitos, olen otettu.



Seitsemän faktaa minusta on hiukan hankala juuri nyt, edelliseen haasteeseenkin väänsin tekstiä pari päivää, mutta yritetään:

1) Olen luonteeltani pessimisti ja varmistelija. Yritän varautua kaikkiin vastoinkäymisiin etukäteen. Pahanilmanlintu?

2) Olen jäänyt koukkuun vuohenputkien kitkemiseen. Tuntuu tosi hienolta kun saan välillä kaivettua maasta puolikin metriä pitkiä juurenpätkiä.  Tänä viikonloppuna olen kitkenyt taas pari sadan litran saavillista juuria. Ja kaikki tämä alle kymmenen neliön suuruiselta alueelta raparperipenkistä ja vattupuskan juurelta. Eikä tullut vielä valmista -edes sillä nurkalla. Tämä on siinä mielessä onnekas addiktio, että jos niitä ei kitke, ei täällä kasva mitään muuta kuin vuohenputkea. Kolmen kesän kitkeminen ei ole vähentänyt  kasvustoa juurikaan muualla kuin raparperipenkissä.

Aamulla mietin, että mitä saisinkaan aikaiseksi jos käyttäisin kaiken tämän tarmon johonkin mistä saa aikaan pysyviä tuloksia? Harkitsen taas siirtymistä Round up -ruiskutuksiin. Ainakin niillä alueilla jotka eivät ole kasvimaan lähellä.

3) Olen kahden ihmelapsen äiti. Toki tiedän, että todennäköisesti lapseni ovat kuitenkin aika tavallisia lapsia. Minulle he ovat kuitenkin maailman ihmeellisimmät ja taitavimmat. Olen varma, että he ovat ainakin fiksumpia kuin minä. Koitan olla varovainen, etteivät he vielä itse hoksaisi sitä.

4) Minulla on liikaa tavaraa. Tavarani ovat minulle rakkaita koska a)niihin liittyy muistoja b)ne ovat osa toteutusta vailla olevaa suunnitelmaa.

5) Minut saa nopeasti ärsytettyä aiheesta "liikaa tavaraa". Varsinkin jos kommentteja laukoo joku jonka kanssa muutenkaan elämänkatsomukset eivät kohtaa. Tai joku joka on osasyyllinen siihen ongelmaan, että minulla on liikaa tavaraa (ts. lisää pyytämättä vuosittain turhan tavaran määrää meillä).

6) Olen huomaamattani alkanut siirtyä kasvisvoittoisempaan ruokavalioon, lopettanut alkoholinkäytön miltei kokonaan (vaikka joskus pitääkin saada lasi punaviiniä ravintolassa tai illanistujaisissa yksi rutikuiva siideri). Nyt näyttää, että kahvinjuontikin on loppumassa, olen viimeisen kuukauden aikana siirtynyt kokonaan teehen. Seuraavaksi alan joogaamaan?

7) Pidän kimalluksesta ja bling blingistä. Olen jatkuvasti lapsellisen tyytyväinen siitä, että vihkisormukseni kimaltelee. Koristaudun mielelläni koruilla. Haluaisin kotiinikin lisää bling blingiä, mutta yritän muistaa ajatella myös mieheni hyvinvointia. Hän on perusinsinööri jonka mielestä paras kuvio on yksivärinen, väri mielellään joku matta ja huomaamaton.  Olen kuitenkin ripustanut keittiön ikkunan väliin kristalleja. Ne ovat ihanat erityisesti kevätauringossa!

Tunnustusta pitäisi nyt jakaa eteenpäin. Ongelmat ovat edelleen samat kuin edellisen tunnustuksen kanssa. Tämä haaste lienee käynyt jo kaikilla.

Mieleeni tuli Pinkki, joka kirjoittaa omalla ihanalla tylillään elävästä elämästä.  Mutta hänkin taisi juuri saada haasteen  Kepposkalta, joten tätä ei tarvitse ottaa jos ei halua.

Kaikki lukulistallani olevat blogit ovat suosikkiblogejani, haaste on noukittavissa kaikille jotka haluavat sen täältä noukkia :).

Tunnustus

Kiitos Paula Blogista satunNainen.

Tunnustuksen säännöt:

Kiitä bloggaajaa, jolta sait tunnustuksen

Lisää The Versatile Blogger Award -kuva postaukseesi

Kerro 7 satunnaista faktaa itsestäsi

Nimeä 15 bloggaajaa ja kerro heille tunnustuksesta

1)Olen ujo hölösuu. Opettelen edelleen viikkoa vaille 37v iässä kovasti sitä, että kaikkea mitä ajattelee, ei todellakaan tarvitsisi sanoa ääneen. Eikä tarvitsisi varsinkan kirjoittaa. Olen alkanut epäillä olevani pahanlaatuinen besserwisser, yleensä en varmasti sitä itse tajua. Kuvittelen helposti, että kaikki muut innostuvat samoista asioista kuin minä kunhan vaan selitän perusteellisesti. Yritän kuitenkin opetella olemaan ihmisiksi.

2)Olen soittanut pianoa lapsena aika kauan, kait 6 vuotta. En koskaan oppinut kunnolla lukemaan nuotteja, sillä opin (lyhyet) kappaleet nopeasti ulkoa. Muutenkaan en ollut kovin motivoitunut opettelemaan soittamista. Harjoitellessani mietin kerrostalon naapureita, en suuria konserttisaleja joissa sulava soitantani saa minut itseni/ muut ihmiset lumoutumaan. Jokakeväinen pakkoesiintyminen ahdisti valtavasti.

Kun soittoharrastus loppui, pianonkansi pysyi kiinni vuosikausia. Silti piano on seurannut minua muutosta toiseen, kaverimme ovat sitä kantaneet kämpästä toiseen. 

Enää en muista edes miten soitetaan kaksikätisesti. Pystyn kuitenkin opettelemaan lastenlaulujen melodioita tapailemalla nuoteista :). Ilokseni lapset soittelevat nyt mielellään korvakuulolta. Olen hetkittäin harkinnut soittoharrastuksen elvyttämistä. Sitä voisi ainakin kokeilla.

3)Ensimmäinen toiveammattini oli lääkäri. Sen jälkeen toivoin palavasti oopperalaulajaksi. Oopperalaulaja ei yllättäen ollut ala-asteella kaveripiirissäni erityisen trendikäs uratoive, sille naureskeltiin ja se hiipui muutamassa vuodessa. Mahdollisesti siksi, että tajusin jossain vaiheessa oopperalaulajien esiintyvän yleisölle. Palasin pitkäksi aikaa lääkärihaaveeseen. Sitten tapahtui jotain mikä sai minut yht äkkiä tajuamaan, että se ei sopisi luonteelleni ollenkaan. Murehtisin itseni sairaaksi muiden murheista ja mahdollisista virheistäni. 

Sitten olinkin ihan hukassa, putosin tyhjyyteen kun minulla ei ollut aavistustakaan mitä haluan. Nykyinen ammattini on hyvin kaukana molemmista edellisistä -enkä oikeastaan vieläkään tiedä mitä haluaisin.

4)Pidän kovasti BBC:n Ylpeys ja ennakkoluulo- minisarjasta. Ostin sen omaksi tänä keväänä. En kylästy katsomaan sarjan lavasteita ja ihastuttavaa, huolellista puvustusta. Voin laittaa sen pyörimään ihan vain "maisemia" ihastellakseni. Pianoforte alussa saa minut heti hyvälle tuulelle. Minuun kolahtaa myös viesti, kaikkia taitoja voi harjoitella. Myös sosiaalisia taitoja.

5)Olen käytöstapoineni kuin norsu lasikaupassa. Kiitoskorttien lähettäminen, lahjojen antaminen, tuliaisten tuominen vieraillessa jne eivät suju minulta erityisen luontevasti. Joudun erikseen keskittymään "käyttäytymiseen" ja se paitsi näkyy, aiheuttaa näkyessään kiusallisia tilanteita. Ja silti unohtelen. Ja lykkään asioiden tekemistä eteenpäin. Epäilen olevani toivoton tapaus.

6)Musta ei pue minua. Olen kalpeaihoinen enkä rusketu. Syyskuussa näytän siltä kuin olisin koko kesän istunut sisällä.

7) Tässä uusimmat vaatehankintani: kesäasu.

Hattu Lindex, hame&vyö Seppälä, kengät Sokos. Sanoinko jo, että musta ei pue minua? Mutta se antaa auktoriteettia ja hoikentaa. Ja mustaan pukeutunut sulautuu massaan.

Kiitos vielä kerran. Haaste tulisi nyt jakaa viidelletoista ihastuttavalle vaihtelevalle blogille. Se on todella paljon, enemmän kuin lukulistaltani löytyy blogeja. Kaiken lisäksi tämäkin haaste on käynyt jo aika monessa blogissa.

Tässä kuitenkin muutama vaihteleva blogi:

Rva Kepponen kirjoittaa elämänmakuisesti ihastuttavia matkakertomuksia, käsityöprojekteja, askartelua, lapsiperheen elämää. (Ennen kuin tätä lähdin julkaisemaan, huomasin sinun jo saaneen tämän haasteen, joten voit unohtaa vastaamisen :)

Fredrika Johnson on vastikää muuttanut Taloon. Pihaa, puutarhaa, elämää, ajattelemisen arvoisia ajatuksia. Ja Fredrikalla oli tänä keväänä runoviikko :)

MoonMamma  soittoharjoituksia, kodinlaittoa, kirpparilöytöjä ja hiukan lapsiperheen elämääkin. 

Voin lämpimästi suositella mitä tahansa seuraamaani blogia :)