Ryömintää

Teksti on hieman vauvapainotteista, mutta kässyilyjuttuihin ei ole kuvia. Jotain pientä on työn alla kyllä koko ajan. Tämä elämänvaihe on kuitenkin aika kokonaisvaltaista vauvaperhe-elämää. Sitäpaitsi tämä blogi on muutenkin pelkkää sillisalaattia. Pahoitteluni.

Miten opetetaan vauva ryömimään?

Ostetaan Ikeasta hienoja itsekoottavia eteiskalusteita ja aloitetaan rakentelu olohuoneen lattialla. Vauvahan viihtyy hyvin kun puuhastellaan yhdessä, hän luonnollisesti omien lelujensa parissa leikkimatolla tuvallisen välimatkan päässä... :)

Meillä on nyt siis uusi taito. Unet ehkä paranivat tästä myös, viime yönä imetin vain kolme kertaa, joista viimeinen ihan aamuyöstä. Ihan loogista olisi, että fyysinen rasitus parantaa unen laatua.

Nuha on tekemässä come backiä.  Yskimisestä päätellen korvatulehdus ilmeisesti myös. Nyt mennään pelkällä kipulääkkeellä kun kuumetta ei ole. Viimeisimmän lääkärin mielestä korvatulehdusten kanssa ei kannata juosta lääkärissä koko ajan. Joissakin maissa kuulemma hoidetaan korvatulehduksia pelkällä kipulääkkeellä. Onko tämä uusi trendi lääketieteessä vaiko tämän lääkärin henk. koht mielipide? Ken tietää... Kyseessä on kuitenkin yksityinen lääkäriasema ja maksoimme tästä mielipiteestä 100e (korvat olivat silloin terveet). Kun Muikulla todetaan syksyllä liimakorva kadun taas karvaasti, että kuuntelin tätä mielipidettä. Ymmärrän toki, että antibiottien napsiminen joka vaivaan ei ole järkevää.

Yksi asia on kuitenkin selviä. Kymmenessä vuodessa olen saanut lastenhoidon ohjeistuksessa niin paljon keskenään ristikkäisiä oheita, että melkein mikä tahansa toimintatapa on oikein. Tai väärin -katsantokannasta riippuen. Lopputuloksena minulla on joka tapauksessa aina huono omatunto.

Miksi en osaa valita sitä hyvää omatuntoa? Koska minulle jää aina epäilys, etten yittänyt parastani. Etten ottanut kunnolla selvää kaikista vaihtoehdoista (ihan kuin se oikeasti olisi kaikkien asioiden suhteen mahdollista, hyvä kun ehdimme kaikki pakolliset lippuset ja lappuset lukemaan ja täyttämään ajallaan! Nytkin jonossa odottaa mm. palotarkastus, joka säästösyistä tehdään nykyisin itse. Dokumentit lähetetään sitten postissa viranomaiselle.) Koska tarve tehdä oikeita ratkaisuja näiden kullannuppujen ainutkertaisen lapsuuden/elämän hyväksi on valtava. Ja vaikka tietäisin miten pitää toimia, tulee hetkiä, jolloin joka tapauksessa joudun valitsemaan sen toiseksi parhaan tai kolmanneksi parhaan vaihtoehdon, sillä elämä on kompromisseja. Ei ole mahdollista keskittyä vain yhteen asiaan vaan on ajateltava kokonaisuutta ja priorisoitava.

Olen ryömimisvaihteella itsekin. Väsynyt ja toivottoman hajamielinen. Reaalimaailma käsitöineen tuntuu koko ajan yhä tärkeämmämältä ja  tärkeämmämmältä. Puutarhan heräilyn hajamielinen seurailu antaa voimaa. Vaikka sekin tuntuu jotenkin lipuvan ohi huomaamattani tänä keväänä. Olen käsityöriippuvainen. Suunnittelupainotteisesti siis. Tekeminen on hieman hankalaa... Siivous ja raivaus jatkuu edelleen. Eteinen pitäisi saada sellaiseen kuntoon, ettei hävetä avata ulko-ovea vieraille.