Varoitus. Tämä postaus sisältää vain ja ainoastaan mammavuodatusta.
Nyt se on vihdoin alkanut. Äitiysloma. Maanantai meni päiväunia nukkuessa ensimmäisen oikeasti kehnon yön jäkeen, mutta eilen jo pyörin ympäri taloa ja mietin mitä ihmettä ihmisen kuuluu äitiyslomalla tehdä. Luin sitten uusimman Rosvolat-kirjan. Nautin. Tämä todellakin on kuin lomaa, kun esikoinen on koulussa ja kakkonen käy eskaria. Periaatteessa kaikki varusteetkin ovat ennestään olemassa, ne vain pitää kaivaa varastosta esiin.
Minulla on edelleen enimmäkseen vaikeuksia ymmärtää, että meille on tulossa vauva. Vaikka isommat lapset päivittäin pohtivat aihetta ja mm. kiristävät tietoa siitä, mikä vauvan nimeksi tulee. Heillä on itse asiassa jo nimi päätettynä valmiiksi, ollut jo juhannuksesta lähtien, ja nyt ahdistusta aiheuttaa epätieto siitä hyväksyvätkö vanhemmat tuon nimen. Lupausta ei ole annettu. Aatos on kyllä kaunis nimi, mutta sopiiko se meidän pojalle? isoveljen mielestä Aatos on vekkulin ja kivan kaverin nimi.
Poika on ponteva potkiskelija ja tilaakin hänellä alkaa olla niin niukasti, että liikkumista ei voi mitenkään olla huomaamatta. Suuri osa liikkeistä näkyy myös päällepäin. Tuntuu mukavalta, että ainakin muutaman viikon ajan vielä ehdin tässä sopeutua ajatukseen.
Vaikken sitä oikein ymmärräkään, että vauva tulee, olen ymmärtänyt, että valmistelut pitäisi tehdä seuraavan kuukauden aikana, mielellään alkupainotteisesti. Pyykkikone jyllää kun laittelen vauvan vaatteita ja tavaroita käyttökuntoon. Säästin tämän urakan kokonaan äitiyslomaa varten.
Päätin jo keväällä, että tällä kertaa yritän välttää mammojen kauhukeskustelupalstoja ja olen siinä kohtuullisen hyvin onnistunut. Myöskin vauva- ja perhelehtitilaukset olen onnistunut kiertämään. Ei siellä varmaan enää mitään varsinaisesti uutta tietoa ole, alan vaan stressaamaan ja pingottamaan turhaan.
Tästä olen päässyt uudenlaiseen ongelmaan. En yhtään muista mitä kaikkea pitäisi hankkia etukäteen. Yritän olla googlettelematta, etten tulisi imaistuksi sinne keskustelupalstoille. Imetysliivit!-välähti mieleeni tuossa viime viikonloppuna kun löysin kolme paria pestäviä liivinsuojia. :D
Bepanthenia vaippaihotumaan. Eilen kävin apteekissa kyselemässä mitä he suosittelevat vauvalle ja ostin hatarien tätä tarvittiin -muistikuvieni mukaan Cuplatonta (se maksoi 14 e, järkyttävä hinta!), keittosuolaliuosta ja vesiliukoista D-vitamiinia. Muistaakseni neuvolan D-vitskut olivat öljypohjaisia ja huonosti sulavia.
Vauvan sairaalakassi on jo pakattu, omani on pakkaamatta. Pitäisi hankkia uusi hammasharja. Mitä muuta sinne laitetaan? Pillimehua ja vaihtoalkkarit kotiutumista varten? Vaihtovaatteita?
Ainahan voin siivota. Ajattelin käyttää tämän päivän järjestelemällä askartelutarvikkeitani. Ehkä. Yläkerran ikkunatkin ovat vielä pesemättä. Keväällähän päätin, että tänä vuonna ne varmasti pestään. Kesähän ei ole vielä loppu, vielä ehtii.
Jääkaappi on kamalassa kunnossa, se pitäisi pestä. Koska teemme keittiöremonttia, en millään viitsisi enää tätä vanhaa kuurailla. Tilalle tulee kuitenkin uusi viimeistään kuukauden-parin kuluttua.
Tai jos vaikka hakisin Hong Kong-tavaratalosta lisää muovisia kannellisia säilytyslaatikoita askartelutarvikkeille... Miten tuntuu siltä, että olen hieman saamaton?
Vauva oli viime viikon maanantain ultrassa raivotarjonnassa, ei kuitenkaan vielä kiinnittynyt. Kokoarvio etenkin pään mittojen puolesta nelisen viikkoa suurempi kuin keskimäärin. En ala. Minä teen vain kolme ja puolikiloisia. Tämän olisi parasta syntyä siis ennen laskettua aikaa tai voi mammalle tulla tukalat oltavat. Tämän hetkinen ennuste on yli neljä kiloa. Onneksi se on vain ennuste ja virhemarginaalit ovat aika suuret. Paitsi pään koon osalta...
Ihana kuulla sinusta! Mukavaa, että saat valmistella nyt kaikessa rauhassa ja ihanan rennolla otteella. Täällä samoissa ajatuksissa vaikka äippälomaan on vielä aikaa. Samaa kauhupalstojen välttelyä harrastan, mutta sinun mammablogiasi luen mielelläni :) voi hyvin!
VastaaPoistaMukavaa mammalomaa ja onnellista loppuodotusta.
VastaaPoistaMeidän kolmas lapsi syntyi 4 vkoa etuajassa, joten mitään ei oltu laitettu valmiiksi: ei pyykätty, ei hankittu. Mitään sairaalakassia ei ollut, kun lähtö tuli niin yllättäen. Ihan hyvin pärjättiin. Hammasharjan ja -tahnan sai ostaa sairaalankahvilasta ja kotiinlähtövaatteita ei tarvinnut kovasti miettiä, kun mies toi vaan jotakin. Ota rennosti. Lue lehtiä ja kirjoja, nuku päiväunet :)