maanantai 2. toukokuuta 2011

Jotain sinistä

Ihanaa puutarhaa voi vain ylistää. Kevään ihme tuntuu tänäkin keväänä ihmeeltä.

Skilloja
Kevään aikaisimmat heräilijät ovat jo täydessä kukoistuksessaan. Hieman hitaammat heräilevät varovasti lisääntyvään lämpöön ja häikäisevään auringonpaisteeseen. Monet ovat vielä aivan täysin unten mailla. Sekin on suloista, sillä siten kevään ihmeellinen showjatkuu pidempään!
 
Sinivuokko
Raparperi
Ruohosipuli
 Kasvilavalla ainoa heräilijä on ruohosipuli. Se on aivan tavallinen kaupan "ruukkusalaatti" jonka työnsin kesäksi muiden yrttien seuraksi. Nyt se näyttää aikovan villiintyä. Nam!
Orvokit
Orvokeiden kanssa lähti hiukan taas homma hanskasta. Tämän lisäksi niitä on neljässä pikkuruukussa, yhdessä parvekelaatikossa ja kahdessa amppelissa... Keltaiset ja siniset ovat halpoja ulkomaisia tarjouksesta 10kpl 2e. Voiko tämän paremmin kahta euroa sijoittaa, kysyn vaan? Valkoiset ovat kotimaisia, selvästi laadukkaampia ja siksi tyyriimpiä. Keskellä olevaan rinkulaan kylvin unikonsiemeniä. Jos vaikka tällä kertaa huomaisin niiden edes itävän. Unikkoviljelmäni ovat olleet hiukan heikosti menestyviä tähän saakka. Itse asiassa en edes tiedä miltä unikon taimi/lehti edes näyttää...

Kevät villiinnyttää myös muita luomakunnan olentoja. Kotiin tullessamme naapurin Misse-kissa oli ulkoilemassa ja syöksyi saaliinsa perässä (kärpäsiä tai muuta minulle näkymätöntä) kuin tarkkaan viritetty täsmäase. Yritin ottaa loikkaavaa kuvaa arvon pantterista, mutta neiti ei halunnut tulla kuvatuksi metsästyspuuhissa...
Musta pantteri                  

Kaikenkaikkiaan totesin tänään, että kyllä valokuvan onnistuminen näköjään on paljolti kamerastakin kiinni, ei vain kuvaajasta. Hyvällä kameralla tulee vaan hyvia kuvia! Amatöörikuvatkin näyttävät tosi hienoilta. Myönnetään. Järjestelmäkamera on hintansa väärti hankinta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti