Nyt se on alkanut. Nuhastelu on huipentunut. Muikulla on ensimmäinen korvatuledus. Meillä heräillään usein ja päivätkin ovat jokseenkin tyytymättömiä/levottomia. Väsyttää. Pinnaa kiristää. En millään jaksaisi olla sosiaalinen. Valitettavasti kolmen lapsen äitinä olen kuitenkin sosiaalisuuteen pakotettu myös kotioloissa. Mitäs läksin.
On väsymystä ja Väsymystä. Se, että yöllä herätään usein, ei tuntunut pahalta ennen kuin heräillessä alettiin myös valvomaan. Vieläkään ei onneksi itkeskellä, olen siitä kiitollinen. Mutta nyt kyllä myönnän jo, että väsyttää. Muikku heräsi tänään viideltä, yöllä heräiltyään vain noin 5-7 kertaa. Edellisenä yönä päästiin varmaan kymmeneen heräilyyn.
Epäilin pitkään, että meillä tehdään vaan hampaita. Pääsiäisen jälkeen kävimme edellisen kerran kävimme lääkärissä ja silloin korvat olivat puhtaat. Hampaita ei kuitenkaan tunnu olevan tulossa.
Pitkään ei väsymys edes tuntunut, tein vain hassuja asioita. Kuten aivastin suu täynnä kahvia. Silittäessäni tyttären uusia verhoja. (lopputuloksen saattaa arvata). Nyt kuitenkin ihan oikeasti väsyttää.
Tuotteliaisuuteni on hyytynyt. Kaikin puolin. Ainoa mitä on jäljellä, on pakottava tarve siisteyteen. Mikä on mahdollisesti oire kaameasta sotkusta joka on levittäytynyt talouteemme. Onneksi Muikku ei osaa vieläkään ryömiä...
Viikko sitten pesin keittiön ikkunat. Nyt iloitsen siitä.
perjantai 2. toukokuuta 2014
keskiviikko 9. huhtikuuta 2014
Muikku 6kk
Muikku täytti viime viikolla puoli vuotta, tänään oli neuvola. Äidin muru on nyt 69,8cm pitkä ja 7970g painava. Järkäle on sulanut keskikäyrän mittoihin. On jopa hoikistunut miinuskäyrille. Vaikea uskoa sillä hän tuntuu niin painavalta pomputettavalta.
Pikku kulta osaa nyt:
-kääntyä vatsalleen (tätä täytyy tietysti tehdä öisinkin, mikä ei sitten olekaan hauskaa kun herää vatsallaan eikä osaa käntyä takaisin selälleen)
-nauraa
-pitää esinettä kädessään
-suuttua kun esine ei pysy kädessä
-selinmakuulla käsistä vedettäessä jäykistää itsensä niin, että nousee seisomaan (eikä istumaan)
-seistä ja pomppia kainaloista kannateltaessa. Seisoma-asento on nyt se mieluisin.
-napata silmälasit varomattoman nenältä
-komentaa kiljumalla ja/tai ärisemällä (kuin karhu)
-viihtyy jo ajoittain hetken lattialla vatsallaankin puuhailemassa, aikaisemmin vain selällään
-pyrkii selvästi jo liikkeelle. Aikaisemmin pyrkimys oli vain pystyasentoon, nyt hän näyttää hoksanneen, että vatsallaankin voisi yrittää eteenpäin. Kerran hän on toteuttanut liikettä selällään, paljailla jaloilla pään suuntaan ponkien. Oivallus kuitenkin katosi päiväunien aikana :).
Pitää
-kaikista ihmisistä, erityisesti siskosta ja veikasta
-äidin lauluhömpötyksistä
-isän lentoharjoituksista
-sylittelystä (pitäisi kyllä saada seistä)
-järsittävistä esineistä. Jos se ei ole oma lelu, aina parempi.
-värikkäiden mainosten "lukemisesta". Märkä ja lötkö mytty laitetaan sitten sekajätteeseen kun lehti tuli luettua loppuun...
-omista varpaista
On aloittanut kiinteiden ruokien maistelun jokunen viikko sitten ja syö nyt kuin vanha tekijä:
-kaurapuuroa (muksu-jauheesta) hillosilmällä. Hillona hedelmäsose.
-perunasosetta
-perunakukkakaalisosetta
-perunaporkkanasosetta
-perunabataattisosetta
-omenasosetta
-omenapäärynäsosetta
-mangososetta
-banaania
Ruoista ei varsinaisesti ole tullut suurempia vatsavaivoja, mutta vatsa on lakannut toimimasta kunnolla. Siinä on vähän vaivan tynkää.
Harrastaa:
-muskaria (jo kolme kertaa. Äiti alkoi hermostua yksipuoliselta tuntuviin pupunheilutusleikkeihin :) SRK:n avointa päiväkerhoa aika ajoin. Mietimme vielä vauvauintiakin. Nyt alkaa olla viime hetket aloittaa jos meinataan. Aikaiset aamuherätykset viikonloppuisin kuitenkin arveluttavat.
Nukuu:
Päivisin oikein kivasti, parit-kolmet päikkärit päivässä. Aamun ekat päikkärit n. klo 10, sen jälkeen loput päikkärit epämääräisiin aikoihin riippuen mm. aiempien unien kestosta. Öisinkin nukkuu kivasti aina heräilyjen välissä :D. Heräilee nyt 5-7 kertaa yössä. Heräilyjen määrä lisääntyi hiukan pari viikkoa sitten kiinteiden aloittamisen ja kääntymään oppimisen kanssa samoihin aikoihin. Meillä ei kuitenkaan edelleenkään ole yöhuutoja ja poika nukkuu uudestaan saatuaan maitohuikat, joten en valita (vielä ainakaan). Paljon pahemminkin voisi olla. Tiedostan kuitenkin voimavarojen niukkuuden/ tasapainon olevan melko riskialtis tällä hetkellä. Aika pienikin asia saattaa suistaa meidät kriisiin. Unenpuute vaikuttaa salakavalasti pikkuhiljaa.
Pikku kulta osaa nyt:
-kääntyä vatsalleen (tätä täytyy tietysti tehdä öisinkin, mikä ei sitten olekaan hauskaa kun herää vatsallaan eikä osaa käntyä takaisin selälleen)
-nauraa
-pitää esinettä kädessään
-suuttua kun esine ei pysy kädessä
-selinmakuulla käsistä vedettäessä jäykistää itsensä niin, että nousee seisomaan (eikä istumaan)
-seistä ja pomppia kainaloista kannateltaessa. Seisoma-asento on nyt se mieluisin.
-napata silmälasit varomattoman nenältä
-komentaa kiljumalla ja/tai ärisemällä (kuin karhu)
-viihtyy jo ajoittain hetken lattialla vatsallaankin puuhailemassa, aikaisemmin vain selällään
-pyrkii selvästi jo liikkeelle. Aikaisemmin pyrkimys oli vain pystyasentoon, nyt hän näyttää hoksanneen, että vatsallaankin voisi yrittää eteenpäin. Kerran hän on toteuttanut liikettä selällään, paljailla jaloilla pään suuntaan ponkien. Oivallus kuitenkin katosi päiväunien aikana :).
Pitää
-kaikista ihmisistä, erityisesti siskosta ja veikasta
-äidin lauluhömpötyksistä
-isän lentoharjoituksista
-sylittelystä (pitäisi kyllä saada seistä)
-järsittävistä esineistä. Jos se ei ole oma lelu, aina parempi.
-värikkäiden mainosten "lukemisesta". Märkä ja lötkö mytty laitetaan sitten sekajätteeseen kun lehti tuli luettua loppuun...
-omista varpaista
On aloittanut kiinteiden ruokien maistelun jokunen viikko sitten ja syö nyt kuin vanha tekijä:
-kaurapuuroa (muksu-jauheesta) hillosilmällä. Hillona hedelmäsose.
-perunasosetta
-perunakukkakaalisosetta
-perunaporkkanasosetta
-perunabataattisosetta
-omenasosetta
-omenapäärynäsosetta
-mangososetta
-banaania
Ruoista ei varsinaisesti ole tullut suurempia vatsavaivoja, mutta vatsa on lakannut toimimasta kunnolla. Siinä on vähän vaivan tynkää.
Harrastaa:
-muskaria (jo kolme kertaa. Äiti alkoi hermostua yksipuoliselta tuntuviin pupunheilutusleikkeihin :) SRK:n avointa päiväkerhoa aika ajoin. Mietimme vielä vauvauintiakin. Nyt alkaa olla viime hetket aloittaa jos meinataan. Aikaiset aamuherätykset viikonloppuisin kuitenkin arveluttavat.
Nukuu:
Päivisin oikein kivasti, parit-kolmet päikkärit päivässä. Aamun ekat päikkärit n. klo 10, sen jälkeen loput päikkärit epämääräisiin aikoihin riippuen mm. aiempien unien kestosta. Öisinkin nukkuu kivasti aina heräilyjen välissä :D. Heräilee nyt 5-7 kertaa yössä. Heräilyjen määrä lisääntyi hiukan pari viikkoa sitten kiinteiden aloittamisen ja kääntymään oppimisen kanssa samoihin aikoihin. Meillä ei kuitenkaan edelleenkään ole yöhuutoja ja poika nukkuu uudestaan saatuaan maitohuikat, joten en valita (vielä ainakaan). Paljon pahemminkin voisi olla. Tiedostan kuitenkin voimavarojen niukkuuden/ tasapainon olevan melko riskialtis tällä hetkellä. Aika pienikin asia saattaa suistaa meidät kriisiin. Unenpuute vaikuttaa salakavalasti pikkuhiljaa.
torstai 3. huhtikuuta 2014
Kevättä surisee
Pikkupoika on päiväunilla ja minä koneella. Mieli tekisi tehdä koko ajan kymmentä asiaa yhtä aikaa. Lisäksi on vähintään kymmenen muuta asiaa joita pitäisi olla tekemässä. Olen surisevassa olotilassa, enkä osaa tehdä mitään. Latasin pyykkikoneen ja astianpesukoneen ja olen levinani tehokaskin kodinhengetär.
Tyttösellä oli aamulla hammastarkastus ja kotimatkalla poikkesin kauppaan ostamaan itselleni jotain lounaaksi. Ostin kassillisen kasviksia ja vihanneksia. Mieli tekee kasvisruokaa, vaikka saan syödä kaiken lopulta aina yksin. Siinäkin on tietysti puolensa, vaikka toisaalta vähän kapinoin sitä vastaan, että saan tehdä muulle perheelle toiset ruoat lisäksi. Päivän kulinaarinen luomus minulle itselleni (muut koulussa ja töissä) oli munakokkelia ja pakastemaissia. Sekaisin paistettuna, maustettuna mustapippurilla ja suolalla. Ai että maistui hyvältä. Hykerryttävän hyvältä. Ja näytti juuri niin epäilyttävältä kuin munakokkeli yleensä näyttää. Jos perhe olisi ollut kotona, en olisi katsonut tätä riittäväksi lounaaksi, mutta minulle yksin se oli oikein riittävä ja hyvä annos.
Kaupan kassajonossa seisoskellessani silmiini osui lehti Kotipuutarha. Lehti oli tarjouksessa 4,90 ja mainostaa antavansa vinkkejä hyötytarhaviljelyyn. Kiinnosti heti. Nopean läpiselailun jälkeen totesin, että ohjeet ovat juuri minulle sopivat. Rautalangasta väännetyt. Kerrottiin että perunat mullataan kun varret ovat niin ja niin pitkät. Ja sitten kerrottiin mitä multaaminen tarkoittaa. Juuri näin se pitää olla. Ei tällainen amatööri muuten ymmärrä. Mieleni tekee taas omaa kasvimaata. Nyt ajattelin, että sellaisen voisi perustaa vaikka takapihalle.
Sittenkin takapihalle. Takapihalla se olisi varmasti paljon toimivampi, vihannekset makoisampia ja minä tehokkaampi. Korjaisin sadon kun se on kypsää esimerkiksi. Ja multaisin porkkanoita kun se aika koittaa. Ainakin vesihana olisi lähempänä, ei kasteleminen olisi kiinni siitä, että vettä pitää roudailla pitkin pihaa. Nyt sivupihalla oleva laatikko on sitäpaitsi "vääränlainen". Siksi siinä ei kasva muut kuin rikkaruohot...
Eilen kävin ostamassa ensimmäiset kesäkukat. Hong Kong tavaratalosta perinteiset 8-packit orvokkia. 16 orvokintainta kympillä on mitä mainioin sijoitus. Eikä harmita kympillä vaikka ne halla vielä veisi. Nyt tsemppaan itseäni ulos istuttamaan niitä parvekelaatikoihin. Viluttaa ajatuskin. Pölhö minä. Haravoiminen lämmittäisi kyllä. Sekään ei nyt vaan innosta kunnolla. Olen jo yhden täyden peräkärryllisen haravoinut ja siksi haravaani leipiintynyt. Vielä olisi puoli pihaa haravoimatta. Omenapuillekin pitäisi näyttää saksia. Saksimisen jätän kyllä suosiolla viikonlopuksi. Saa mies olla huutelemassa alhaalta, että tuo vielä ja tuo... Minä voin siihen sitten huudella, että ei nyt ainakaan sitä ja tuota. Ihan väärin ehdottelet. Hän voi kuitenkin läsnäolollaan varmistaa etten putoa -tai jos putoankin, tilata sairasauton tarvittaessa paikalle.
Pihassa mieli tekee istahtaa aurinkoon. Kalusteet pitäisi kaivaa esiin ja käsitellä. Jos tänävuonna edes käsittelisimme kun viimevuonna sekin jäi taas väliin. Ja jos sutiminen aloitetaan, leikkimökillekin voisi hyvin näyttää maalisutia.
Ja komposti pitäisi tyhjentää ja sieltä saadut mullat levitellä puskien juurelle. Nyt on lehden mukaan kuulemma oikea aika siihenkin hommaan. Ja kalkkia pitäisi levittää ehdottomasti samalla.
Siemeniäkin pitäisi laittaa itämään. Edes rairuoho. Tytär muistuttaa jo joka päivä rairuohosta. Pitäisi vielä istutuskipot kaivaa, multa on jo valmiina portaan pielessä säkissä. Ostin säkillisen kesäkukkamultaa eilen. Ei se olisi iso homma se. Nopeasti tehty. Sen sijaan surisen ja kirjoitan blogiini joutavaa lätinää.
Sisähommat olisivat kyllä sitäpaitsi oikeastaan pihahommia tärkeämmät. Ikkunat pitäisi ehdottomasti pestä. Lasten syntymäpäivät lähestyvät, pitäisi paikkoja järjestää. Talvikamppeita alkaa laittaa pois. Nyt on kaikkein kaoottisin vaihe vuodesta kun kaikki kesäkamppeet pitää hinata esiin, mutta talvikamppeita ei oikein vielä voi laittaa pois. Eteisellekin pitäisi tehdä jotain. Meitä on nyt yksi enemmän ja tavaraa sen mukaisesti. Tämän talon eteinen on muutenkin ollut aina huono. Säilytystila alakerassa vähäinen. Jotain sille pitäisi tehdä, mutta en pysty päättämään mitä ja miten perusteellisesti.
Mieluilen Ikeaan. Kaappeja hankkimaan. Kaappien hankkiminen ei tosin riitä. Järki sanoo, että tavaraa pitisi vaan raa'asti hävittää. Pakata osa pois ja paljon laittaa menemään kierrätykseen. Ei tämä sotku muuten selviä. Mutta se tavaroiden läpikäyminen ei ole puoliksikaan niin hauskaa kuin haravointi. Joten jatkan surinaa ja kohta selaan taas puutarhalehteä. Jos vaikka pinnistäisin ne rairuohokipot yläkerran kaapista esiin. Pääsisi lapsi tuskastaan.
Kohtahan poika jo herää päiväuniltaan, muutama varoittava ynähdys kuului jo.
Tyttösellä oli aamulla hammastarkastus ja kotimatkalla poikkesin kauppaan ostamaan itselleni jotain lounaaksi. Ostin kassillisen kasviksia ja vihanneksia. Mieli tekee kasvisruokaa, vaikka saan syödä kaiken lopulta aina yksin. Siinäkin on tietysti puolensa, vaikka toisaalta vähän kapinoin sitä vastaan, että saan tehdä muulle perheelle toiset ruoat lisäksi. Päivän kulinaarinen luomus minulle itselleni (muut koulussa ja töissä) oli munakokkelia ja pakastemaissia. Sekaisin paistettuna, maustettuna mustapippurilla ja suolalla. Ai että maistui hyvältä. Hykerryttävän hyvältä. Ja näytti juuri niin epäilyttävältä kuin munakokkeli yleensä näyttää. Jos perhe olisi ollut kotona, en olisi katsonut tätä riittäväksi lounaaksi, mutta minulle yksin se oli oikein riittävä ja hyvä annos.
Kaupan kassajonossa seisoskellessani silmiini osui lehti Kotipuutarha. Lehti oli tarjouksessa 4,90 ja mainostaa antavansa vinkkejä hyötytarhaviljelyyn. Kiinnosti heti. Nopean läpiselailun jälkeen totesin, että ohjeet ovat juuri minulle sopivat. Rautalangasta väännetyt. Kerrottiin että perunat mullataan kun varret ovat niin ja niin pitkät. Ja sitten kerrottiin mitä multaaminen tarkoittaa. Juuri näin se pitää olla. Ei tällainen amatööri muuten ymmärrä. Mieleni tekee taas omaa kasvimaata. Nyt ajattelin, että sellaisen voisi perustaa vaikka takapihalle.
Sittenkin takapihalle. Takapihalla se olisi varmasti paljon toimivampi, vihannekset makoisampia ja minä tehokkaampi. Korjaisin sadon kun se on kypsää esimerkiksi. Ja multaisin porkkanoita kun se aika koittaa. Ainakin vesihana olisi lähempänä, ei kasteleminen olisi kiinni siitä, että vettä pitää roudailla pitkin pihaa. Nyt sivupihalla oleva laatikko on sitäpaitsi "vääränlainen". Siksi siinä ei kasva muut kuin rikkaruohot...
Eilen kävin ostamassa ensimmäiset kesäkukat. Hong Kong tavaratalosta perinteiset 8-packit orvokkia. 16 orvokintainta kympillä on mitä mainioin sijoitus. Eikä harmita kympillä vaikka ne halla vielä veisi. Nyt tsemppaan itseäni ulos istuttamaan niitä parvekelaatikoihin. Viluttaa ajatuskin. Pölhö minä. Haravoiminen lämmittäisi kyllä. Sekään ei nyt vaan innosta kunnolla. Olen jo yhden täyden peräkärryllisen haravoinut ja siksi haravaani leipiintynyt. Vielä olisi puoli pihaa haravoimatta. Omenapuillekin pitäisi näyttää saksia. Saksimisen jätän kyllä suosiolla viikonlopuksi. Saa mies olla huutelemassa alhaalta, että tuo vielä ja tuo... Minä voin siihen sitten huudella, että ei nyt ainakaan sitä ja tuota. Ihan väärin ehdottelet. Hän voi kuitenkin läsnäolollaan varmistaa etten putoa -tai jos putoankin, tilata sairasauton tarvittaessa paikalle.
Pihassa mieli tekee istahtaa aurinkoon. Kalusteet pitäisi kaivaa esiin ja käsitellä. Jos tänävuonna edes käsittelisimme kun viimevuonna sekin jäi taas väliin. Ja jos sutiminen aloitetaan, leikkimökillekin voisi hyvin näyttää maalisutia.
Ja komposti pitäisi tyhjentää ja sieltä saadut mullat levitellä puskien juurelle. Nyt on lehden mukaan kuulemma oikea aika siihenkin hommaan. Ja kalkkia pitäisi levittää ehdottomasti samalla.
Siemeniäkin pitäisi laittaa itämään. Edes rairuoho. Tytär muistuttaa jo joka päivä rairuohosta. Pitäisi vielä istutuskipot kaivaa, multa on jo valmiina portaan pielessä säkissä. Ostin säkillisen kesäkukkamultaa eilen. Ei se olisi iso homma se. Nopeasti tehty. Sen sijaan surisen ja kirjoitan blogiini joutavaa lätinää.
Sisähommat olisivat kyllä sitäpaitsi oikeastaan pihahommia tärkeämmät. Ikkunat pitäisi ehdottomasti pestä. Lasten syntymäpäivät lähestyvät, pitäisi paikkoja järjestää. Talvikamppeita alkaa laittaa pois. Nyt on kaikkein kaoottisin vaihe vuodesta kun kaikki kesäkamppeet pitää hinata esiin, mutta talvikamppeita ei oikein vielä voi laittaa pois. Eteisellekin pitäisi tehdä jotain. Meitä on nyt yksi enemmän ja tavaraa sen mukaisesti. Tämän talon eteinen on muutenkin ollut aina huono. Säilytystila alakerassa vähäinen. Jotain sille pitäisi tehdä, mutta en pysty päättämään mitä ja miten perusteellisesti.
Mieluilen Ikeaan. Kaappeja hankkimaan. Kaappien hankkiminen ei tosin riitä. Järki sanoo, että tavaraa pitisi vaan raa'asti hävittää. Pakata osa pois ja paljon laittaa menemään kierrätykseen. Ei tämä sotku muuten selviä. Mutta se tavaroiden läpikäyminen ei ole puoliksikaan niin hauskaa kuin haravointi. Joten jatkan surinaa ja kohta selaan taas puutarhalehteä. Jos vaikka pinnistäisin ne rairuohokipot yläkerran kaapista esiin. Pääsisi lapsi tuskastaan.
Kohtahan poika jo herää päiväuniltaan, muutama varoittava ynähdys kuului jo.
torstai 27. maaliskuuta 2014
Katumuodin lähteillä
Ylen sivuilla oli taannoin juttua lasten pukeutumistyyleistä. Asia on arkisuudessaan jatkuvasti ajankohtainen. Enää eivät meilläkään äidin ostamat tai lahjaksi saadut vaatteet automaattisesti kelpaa. Lapsilla on selkeät näkemykset siitä mikä tuntuu mukavalta ja näyttää hyvältä. Ja varsinkin mikä ei tunnu tai näytä. Jotkut vaatteet vain ovat liian vauvamaisia eskarilaiselle ja se siitä.
Yleensä olen kohtalaisen zen lasten pukeutumisen suhteen. Lapset saavat itse valita vaatteensa aamuisin ja hullutkin valinnat menevät yleensä läpi kotioloissa. Kaupunki- ja kyläilyvaatteet ovat asia erikseen.
Keskityn nykyisin lähinnä siihen, että vaatteet ovat säähän sopivat ja niitä on riittävästi. Shortsit ovat kesävaate ja sukkahousut ja pitkikset vaativat kaveriksi sellaisen yläosan/alaosan, että peppu peittyy kunnolla vaikka pyllistäisi kumartuessaan kaivamaan tavaroita repusta. Likaiset vaatteet pannaan pyykkikoriin eikä päälle. Pyjama ei ole sopiva vaate ihmisten ilmoille.
Tokaluokkalainen on nämä pukeutumissäännöt jo aika hyvin sisäistänyt, ja jopa sen, että asu on (ainakin äidin mielestä) tyylikkäämpi kun jokainen osa ei ole eri tavalla kukallinen/kirjava. Yhtenäiset värimaailmat ja yksiväriset osat rauhoittavat yleisilmettä.
Eskarilaisen kanssa homma on vielä vähän hakusessa. Ja nyt ei puhuta vain värimaailmoista, niille pojalla on kyllä silmää. Viime viikonloppuna jouduin taas vakuuttelemaan, että vielä ei ole ulkona tarpeeksi lämmin shortseille ja t-paidalle.
Tänään aamun vaatekerta meni kuitenkin uusiksi kun huomasin asun koostuvan vaihtamatta jääneestä yöppipaidasta jonka päälle oli vedetty lyhythihainen t-paita sekä housuista jotka olivat lahkeistaan 'vain' n. 10cm liian lyhyet. En tiedä mistä nuo housut taas tupsahtivat, vastahan joulun välipäivinä kävin kaikki kaapissa olevat vaatteet läpi ja nakkelin liian pienet sivuun. Huokailin turhautuneena, hoputin ja ihmettelin itsekseni koska oikein lapsille tulee päättelykykyä niin paljon, että selkeästi liian pienet vaatteet eivät jäisi päälle.
Kotimatkalla vasta tajusin, että tämähän oli kerrassaan trendikäs asuvalinta. Housut oli puettu laskettuna vyötäröltä niin alas, että äkkiseltään lahkeet näyttivät melkein sopivan pitkiltä. Hiphoptyyliä selvästi. Ja t-paita pitkähihaisen päällä -no sellaisia paitojahan myydään kaupoissakin. Jotka näyttävät siltä, että t-paita on pitkähihaisen päällä siis.
Selvä se. Olen ahdasmielinen. Aion silti jatkaa samalla linjalla ainakin toistaiseksi. Sain kuitenkin vision siitä miten katumuoti on syntynyt. Ihan selvästi näin siinä on käynyt :)
Yleensä olen kohtalaisen zen lasten pukeutumisen suhteen. Lapset saavat itse valita vaatteensa aamuisin ja hullutkin valinnat menevät yleensä läpi kotioloissa. Kaupunki- ja kyläilyvaatteet ovat asia erikseen.
Keskityn nykyisin lähinnä siihen, että vaatteet ovat säähän sopivat ja niitä on riittävästi. Shortsit ovat kesävaate ja sukkahousut ja pitkikset vaativat kaveriksi sellaisen yläosan/alaosan, että peppu peittyy kunnolla vaikka pyllistäisi kumartuessaan kaivamaan tavaroita repusta. Likaiset vaatteet pannaan pyykkikoriin eikä päälle. Pyjama ei ole sopiva vaate ihmisten ilmoille.
Tokaluokkalainen on nämä pukeutumissäännöt jo aika hyvin sisäistänyt, ja jopa sen, että asu on (ainakin äidin mielestä) tyylikkäämpi kun jokainen osa ei ole eri tavalla kukallinen/kirjava. Yhtenäiset värimaailmat ja yksiväriset osat rauhoittavat yleisilmettä.
Eskarilaisen kanssa homma on vielä vähän hakusessa. Ja nyt ei puhuta vain värimaailmoista, niille pojalla on kyllä silmää. Viime viikonloppuna jouduin taas vakuuttelemaan, että vielä ei ole ulkona tarpeeksi lämmin shortseille ja t-paidalle.
Tänään aamun vaatekerta meni kuitenkin uusiksi kun huomasin asun koostuvan vaihtamatta jääneestä yöppipaidasta jonka päälle oli vedetty lyhythihainen t-paita sekä housuista jotka olivat lahkeistaan 'vain' n. 10cm liian lyhyet. En tiedä mistä nuo housut taas tupsahtivat, vastahan joulun välipäivinä kävin kaikki kaapissa olevat vaatteet läpi ja nakkelin liian pienet sivuun. Huokailin turhautuneena, hoputin ja ihmettelin itsekseni koska oikein lapsille tulee päättelykykyä niin paljon, että selkeästi liian pienet vaatteet eivät jäisi päälle.
Kotimatkalla vasta tajusin, että tämähän oli kerrassaan trendikäs asuvalinta. Housut oli puettu laskettuna vyötäröltä niin alas, että äkkiseltään lahkeet näyttivät melkein sopivan pitkiltä. Hiphoptyyliä selvästi. Ja t-paita pitkähihaisen päällä -no sellaisia paitojahan myydään kaupoissakin. Jotka näyttävät siltä, että t-paita on pitkähihaisen päällä siis.
Selvä se. Olen ahdasmielinen. Aion silti jatkaa samalla linjalla ainakin toistaiseksi. Sain kuitenkin vision siitä miten katumuoti on syntynyt. Ihan selvästi näin siinä on käynyt :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)