Kevättä surisee

Pikkupoika on päiväunilla ja minä koneella. Mieli tekisi tehdä koko ajan kymmentä asiaa yhtä aikaa. Lisäksi on vähintään kymmenen muuta asiaa joita pitäisi olla tekemässä. Olen surisevassa olotilassa, enkä osaa tehdä mitään. Latasin pyykkikoneen ja astianpesukoneen ja olen levinani tehokaskin kodinhengetär.

Tyttösellä oli aamulla hammastarkastus ja kotimatkalla poikkesin kauppaan ostamaan itselleni jotain lounaaksi. Ostin kassillisen kasviksia ja vihanneksia. Mieli tekee kasvisruokaa, vaikka saan syödä kaiken lopulta aina yksin. Siinäkin on tietysti puolensa, vaikka toisaalta vähän kapinoin sitä vastaan, että saan tehdä muulle perheelle toiset ruoat lisäksi. Päivän kulinaarinen luomus minulle itselleni (muut koulussa ja töissä) oli munakokkelia ja pakastemaissia. Sekaisin paistettuna, maustettuna mustapippurilla ja suolalla. Ai että maistui hyvältä. Hykerryttävän hyvältä. Ja näytti juuri niin epäilyttävältä kuin munakokkeli yleensä näyttää. Jos perhe olisi ollut kotona, en olisi katsonut tätä riittäväksi lounaaksi, mutta minulle yksin se oli oikein riittävä ja hyvä annos.

Kaupan kassajonossa seisoskellessani silmiini osui lehti Kotipuutarha. Lehti oli tarjouksessa 4,90 ja mainostaa antavansa vinkkejä hyötytarhaviljelyyn. Kiinnosti heti. Nopean läpiselailun jälkeen totesin, että ohjeet ovat juuri minulle sopivat. Rautalangasta väännetyt. Kerrottiin että perunat mullataan kun varret ovat niin ja niin pitkät. Ja sitten kerrottiin mitä multaaminen tarkoittaa. Juuri näin se pitää olla. Ei tällainen amatööri muuten ymmärrä. Mieleni tekee taas omaa kasvimaata. Nyt ajattelin, että sellaisen voisi perustaa vaikka takapihalle.

Sittenkin takapihalle. Takapihalla se olisi varmasti paljon toimivampi, vihannekset makoisampia ja minä tehokkaampi. Korjaisin sadon kun se on kypsää esimerkiksi. Ja multaisin porkkanoita kun se aika koittaa. Ainakin vesihana olisi lähempänä, ei kasteleminen olisi kiinni siitä, että vettä pitää roudailla pitkin pihaa. Nyt sivupihalla oleva laatikko on sitäpaitsi "vääränlainen". Siksi siinä ei kasva muut kuin rikkaruohot...

Eilen kävin ostamassa ensimmäiset kesäkukat. Hong Kong tavaratalosta perinteiset 8-packit orvokkia. 16 orvokintainta kympillä on mitä mainioin sijoitus. Eikä harmita kympillä vaikka ne halla vielä veisi. Nyt tsemppaan itseäni ulos istuttamaan niitä parvekelaatikoihin. Viluttaa ajatuskin. Pölhö minä. Haravoiminen lämmittäisi kyllä. Sekään ei nyt vaan innosta kunnolla. Olen jo yhden täyden peräkärryllisen haravoinut ja siksi haravaani leipiintynyt. Vielä olisi puoli pihaa haravoimatta. Omenapuillekin pitäisi näyttää saksia. Saksimisen jätän kyllä suosiolla viikonlopuksi. Saa mies olla huutelemassa alhaalta, että tuo vielä ja tuo... Minä voin siihen sitten huudella, että ei nyt ainakaan sitä ja tuota. Ihan väärin ehdottelet. Hän voi kuitenkin läsnäolollaan varmistaa etten putoa -tai jos putoankin, tilata sairasauton tarvittaessa paikalle.

Pihassa mieli tekee istahtaa aurinkoon. Kalusteet pitäisi kaivaa esiin ja käsitellä. Jos tänävuonna edes käsittelisimme kun viimevuonna sekin jäi taas väliin. Ja jos sutiminen aloitetaan, leikkimökillekin voisi hyvin näyttää maalisutia.

Ja komposti pitäisi tyhjentää ja sieltä saadut mullat levitellä puskien juurelle. Nyt on lehden mukaan kuulemma oikea aika siihenkin hommaan. Ja kalkkia pitäisi levittää ehdottomasti samalla.

Siemeniäkin pitäisi laittaa itämään. Edes rairuoho. Tytär muistuttaa jo joka päivä rairuohosta. Pitäisi vielä istutuskipot kaivaa, multa on jo valmiina portaan pielessä säkissä. Ostin säkillisen kesäkukkamultaa eilen. Ei se olisi iso homma se. Nopeasti tehty. Sen sijaan surisen ja kirjoitan blogiini joutavaa lätinää.


Sisähommat olisivat kyllä sitäpaitsi oikeastaan pihahommia tärkeämmät. Ikkunat pitäisi ehdottomasti pestä. Lasten syntymäpäivät lähestyvät, pitäisi paikkoja järjestää. Talvikamppeita alkaa laittaa pois. Nyt on kaikkein kaoottisin vaihe vuodesta kun kaikki kesäkamppeet pitää hinata esiin, mutta talvikamppeita ei oikein vielä voi laittaa pois. Eteisellekin pitäisi tehdä jotain. Meitä on nyt yksi enemmän ja tavaraa sen mukaisesti. Tämän talon eteinen on muutenkin ollut aina huono. Säilytystila alakerassa vähäinen. Jotain sille pitäisi tehdä, mutta en pysty päättämään mitä ja miten perusteellisesti.

Mieluilen Ikeaan. Kaappeja hankkimaan. Kaappien hankkiminen ei tosin riitä. Järki sanoo, että tavaraa pitisi vaan raa'asti hävittää. Pakata osa pois ja paljon laittaa menemään kierrätykseen. Ei tämä sotku muuten selviä. Mutta se tavaroiden läpikäyminen ei ole puoliksikaan niin hauskaa kuin haravointi. Joten jatkan surinaa ja kohta selaan taas puutarhalehteä. Jos vaikka pinnistäisin ne rairuohokipot yläkerran kaapista esiin. Pääsisi lapsi tuskastaan.

Kohtahan poika jo herää päiväuniltaan, muutama varoittava ynähdys kuului jo.