Perjanaina saimme yökylään veljenvaimon ja pienet serkut. Serkkutyttö 3v löysi eilen jostain lasten askartelusakset ja parturoi niillä oman tukkansa sekä -kuten myöhemmin huomasimme- tyttären lempinuken. Nukkevahingon huomasin vasta tänään. Tytär oli sen huomannut jo eilen, mutta ei kertonut kenellekään...
3v:n kampaus oli alun perin olkapäille pitkä. Nyt se on muodikas vasemmalta korvalta paikoin hyvinkin lyhyttä siiliä aina takaraivolle sakka, oikealla puolella pitkät suortuvat. Karvaa tuli keräiltäessä paljon, kunnon kukkurainen kourallinen, määritelmästä riippuen voisi sanoa jopa kaksi kourallista. Koitin äitiä lohdutella, että onneksi tukka kasvaa nopeasti takaisin. Hän totesi, että isiltä tässä varmaan pääsee parku kun hän tämän näkee...
Nyt on kultakutrilla nukella samanlainen kampaus. Tyttären itku oli lohduton kun hän tänään näytti nukkeaan minulle. "Roosan hiukset eivät edes kasva takaisin!"
Tämä on valitettavan totta. Lupasin miettiä mitä asialle voitaisiin tehdä. Koitin googlettaa, josko nukelle saisi uudet hiukset jostakin. En löytänyt. Olen nähnyt telkkarissa joskus ohjelman naisesta joka tuunasi Babie-nukkeja ja hän teki myös nukeille uudet hiukset. Se ei siis ole mahdotonta...
Tiedän, että uusien hiusten teetättäminen tulisi kalliiksi, mutta ihan halpa ei ollut aikoinaan nukkekaan, muistaakseni 60-70e. Hiusten teettämisen arvioisin maksavan ehkä tuplaten. Koitin myös katsoa, josko voisin hankkia uuden samanlaisen nuken tämän tilalle, mutta en löytänyt toista samanlaisella kampauksella ja ilmeellä varustettua. Ilme on lopulta tärkeämpi kuin hiusten väri tai kampaus.
Sitäpaitsi tyttärellä on nukkeensa tunneside. Tyttären ensimmäisen nuken rikkouduttua vuoden leikkien jälkeen (se oli valtava järkytys 2v lapselle) päätin aikoinaan, että panostamme laatuun emmekä määrään. Omasta lapsuudestani muistan, että vaatteiden määrällä on suurempi vaikutus nukkeleikin onnistumiseen kuin nukkien määrällä. Nytkö tämä kahden-nuken-politiikka sitten kostautuu?
Ehdotuksia? Miten voisimme pelastaa lapsen leikin? Sen nimittäin mitä siitä on jäljellä. Yritän leikkiä varjella ja tukea kaikin mahdollisin keinoin, koululaiset kun eivät nykypäivänä harrasta enää hirveämmin julkileikkimistä. Se on suuri vahinko.
Miten voimme pelastaa Roosan? Siisti poikatukka Roosalle ei ole vaihtoehto...
Voi itku!
Ongelma ratkesi. Löysimme netistä melkein samanlaisen nuken, jonka neiti alustavasti hyväksyi. "mutta vanhaa nukkea ei sitten saa hävittää".
VastaaPoistaKävin kaupungissa asioilla käydessäni toiveikkaana siinä lelukaupassa, josta Roosa alunperin on hankittu, ja siellä oli kuin sattuman kaupalla yksi esittelykappale vielä jäljellä (eri vuosimallia kylläkin). Se hankittiin. Nyt kotona neiti sitä arvioi ja totesi, ettei se ihan samanlainen ole, mutta melkein. Ei se ero haittaa.
Hetki sitten neiti tuli sanomaan, että Rosvoloissa on kaksoset Martta ja Bertta Hurmala, jotka eottaa vain siitä, että Bertta Hurmalalla on toisella korvalla tukka ohuempi. Nämähän voisivat olla samanlaiset.
Päädyimme nimeen Ruusa. Roosa ja Ruusa ovat hyvät kaksoset. Nyt tyttö säästää rahaa nuken kerrossänkyyn :)
Ja äiti miettii hemmottelenko lapsen pilalle. Mutta leikki on pelastettava...