Vauvakäsityöt ja kumpu, 2. yritys

Uusi yritys. Aloitetaan käsitöillä, tässä kevään uurastuksen tulos. Vauvalle peitto, kuviona afrikkalainen kukka.

Lanka 2,5 puikoilla neulottavaa sukkalankaa, sekalaisia jämiä. Pääasiassa 75% villaa, 25% polyamidia. (Myönnetään, että loppuvaiheessa sorruin ostamaan uusiakin keriä, ihan pelkillä jämillä peitto ei olisi vielä valmis...)

Parisenkymmentä ensimmäistä kukkaa tein jo viime kesänä, tuolloin vakaana aikomuksena oli tehdä aikuisen käyttöön soveltuva torkkupeitto.  Ohjeessa oli "jotakin kummaa", ja työ jäi kesken kun lopputulos ei miellyttänyt silmää. Talvella yrittäessäni uudestaan hoksasin ymmärtäneeni viimeisen kerroksen ohjeen väärin, siinä vika. Kun lisäykset laittaa terälehden kärkeen, tulee kuusikulmiosta sileä eikä kuppi. Aika loogista sanoisin :D.

Onneksi meille tuli tarve vauvanpeitolle, täysikokoisen torkkupeiton väsäämisessä olisikin mennyt ikä ja terveys.

Vauvalle sukat ja tumput.

Afrikkalaisten kukkien tekeminen oli oikeastaan kivaa. Vähän jäi vielä kutkuttelemaan kun vauvan peitto valmistui.

Pötkön malliset sohvatyynymme ovat tehty helposti liestyvästä kankaasta ja olen kyllästynyt korjaamaan auenneita saumoja joista vanu tursuaa.  Muuan vanhaa puuvillalankaerää on edelleen varastossa riittävästi, ja sain inspiraation. Kivoja kukkia ja raitoja. Tyttären huoneeseen. Näyttävät paremmalta tyttären valkoisella päiväpeitolla.

Sitten ostoksia. Vauvalle toppahaalari kokoa 68cm. Pitkään olen miettinyt tarvitaanko sellaista ollenkaan vai riittäisikö pelkkä makuupussi-peitto-fleece-villahaalari virittely. En yhtään muista kuinka nopeasti vauvat kasvavat. Hämärästi muistelen, että 62cm vaatteet ovat olleet pieniä pian ristiäisten jälkeen. Tämä haalari löytyi poistotangosta, viimeinen kappale sopuhintaan (tytär bongasi vauvalle toppahaalain koulumatkalla ja vaati minut katsomaan sitä. Tämä ei ole kuitenkaan se ensin bongattu haalari vaan paksumpi.) Tämän haalarin ehdottomana plussana ovat raikas printti (=ei beige) sekä toppatöppöset, jotka kiinnittyvät neppareilla lahkeensuihin. Toivottavasti se mahtuu vielä päälle sitten kun kunnon pakkaset tulevat...

Sitten se kumpu. Valokuvaajana 8v tytär, ei niistä itseotetuista tullut hyviä vaikka vaihdoin peiliäkin. Tytär vuolaasti suitsutti päärynän mallista vartaloani :). Varsinkaan takaa raskauttani ei kovin hyvin huomaa ja edestäkin kuvaaminen vaatisi ehkä parempia valokuvaustaitoja, joten tässä sivuprofiili.

Päivän asu: mustat H&M äitiysfarkut (ainoat sen kaupan äippähousut jotka keväällä sain reidestä ylös, mutta hinta-laatusuhde on erittäin hyvä.) ja Vilan keltainen t-paita jossa normaalia pidempi helma. Ei äitiysmallistoa. Jos jalat näkyisivät, voisin jatkaa: jalassa lentosukat.

Tässä kuvassa en ole ollenkaan niin massiivinen kuin oloni on liikkuessani. Kun vatsa on täynnä vauvaa, ei sinne mahdu kovin paljon ruokaa. Ruokavalioni on muuttunut itsestään varsin voileipä & hedelmäpainotteiseksi. Närästyksen vuoksi todella monet herkut eivät kiinnosta, sokeri ei ole ollut kiusaus oikeastaan koko keväänä. Luulen, että "normaali" painoni on itseasiassa hivenen pudonnut tänä aikana. Vyötärö ainakin on kiinteytynyt (kaikki löysähän on kiristynyt itsestään etupuolelle).

Käsissä ja jaloissa minulla on turvotusta, jalkaan mahtuvat nippa nappa yhdet kengät ja sormukset on laitettu lipaston laatikkoon jo heinäkuussa. Välillä pidin muita isompia sormuksia vihkisormuksen paikalla, mutta enää en uskalla.  Aamuisin sormet tuntuvat niin pulleilta, ettei niitä meinaa nyrkkiin saada. Turvotuksen määrä vaihtelee paljon päivän mittaan. Näihin nakkeihin ei siis kannata sormuksia laittaa.