...kohta ollaan jo puolessa välissä.
Ihana ilma. Aurinko paistaa täydeltä terältä ja aamun -12 astetta on lauhtunut auringon lämmössä miellyttävään -2 asteeseen. Kiinanruusukin nauttii selvästi kevään tulosta. Se näyttää kurottelevan kohti aurinkoa. Anopinhammas näyttää kärsivältä. Se on jo vuoden kitkutellut liian pienessä kukkaruukussa.
Ketku jänöjussi näkyy ottaneen viime yönä ilon irti jälleen suojaamatta jääneestä kirsikkapuustani. Alaoksat on typistelty 10-20cm pitkiksi. En kanna kaunaa jos runko on jätetty rauhaan. Tiedän kyllä kuka laiskuri saa syyttää itseään siinäkin tapauksessa että puu vaurioituu lopullisesti.
Olen sisällä, päätä särkee ja paleltaa. Veto on pois. Olen ottanut jo päivätirsatkin tänään. Taannoinen sairastaminen kävi läpi koko perheen ja on jättänyt jälkeensä käheän äänen ja pärskintää. Minä olen sitkeimmin puolikuntoinen. Onneksi olemme selvinneet tällä yhdellä sitkeällä taudilla (jälkitauteineen, pakkohan sitä tällekin talvelle oli edes yhdet korvatulehdukset saada). Tänä keväänä on paljon monenlaista tautia liikkeellä. Useammassa tutussa perheessä ei ole moneen viikkoon nähty edes puolikuntoisia päiviä. Siis siten, ettei aina olisi ollut joku sairaana. Ei siis pidä valittaa.
Patistelen lapsia ulos leikkimään, ei mitään vaikutusta. Geomag-magneeteilla näpertäminen ja ikivanha Hello Kitty tietokone pimputuksineen kiinnostaa enemmän.
Aloitan kiristyksen. Jos ette ulkoile, ette saa katsoa illalla uutta Ninjago dvd- elokuvaa... Tytär kysyy kauanko ulkona on oltava, heitän hatusta, että kaksi tuntia. Hän haluaisi munakellon mukaansa, jotta tietää koska voi tulla takaisin sisälle. Paha äiti? Onneksi tiedän, että heillä on kyllä hauskaa ulkonakin kunhan heidät saa vain kammettua ulos.
Ja kuten arvasin, pian on pihassa kavereitakin.
Auringonpaiste saa ikkunoiden lian näkyviin. Taidan pakottaa itseni liikkeelle ja alkaa etsimään ikkuna-avainta. Ostin jo viikko sitten ikkunanpesuainetta ja uuden ikkunaliinan. Voisin aloittaa tänään keittiön ikkunoilla. Jos samalla keräisi viimeiset joulukoristeetkin pois :). Tälle keväälle olen asettanut huikeat tavoitteet, tänä vuonna aion pestä yläkerrankin ikkunat. Ihan varmana. Siksikin on syytä aloittaa ajoissa.
Mystisesti kadonnut ikkuna-avain (x3), mikä ihana tekosyy siirtää homma huomiseen... Mutta tänään ainakin jatketaan etsintöjä jos ei ikkunoita pestäisikään. Hiukan on oloni kohentunut tässä bloggaillessa ja viinirypäleitä napsiessa.
Ihanaa lauantaita!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti