lauantai 16. helmikuuta 2013

Pyykkipäivä sairastuvalla

Tauti on rantautunut meillekin. Se alkoi kurkkukivulla viime viikolla. Tänä aamuna vuoteesta nousi kuuma ja punaposkinen pieni tyttö, joka siirtyi vain sohvalle makaamaan peiton alle, katsomaan puolisuljetuin silmin Pikkukakkosta. Päänsärkyyn annoin lapselle särkylääkettä. Se on tehokasta. Nyt hän jo unohti olevansa sairas, äsken kyseli voiko hän lähteä ulos rakentamaan veljen ja naapurinpojan kanssa lumilinnaa...

Tämä viikonloppu oli tarkoitus pyhittää levolle ja perheen yhteiselle ajalle. Tähän suunnitelmaan sairastaminen sopii kohtuullisen hyvin, vaikkei se koskaan mukavaa olekaan. Pyykkikone jyllää ja potilas vaatii mokkapaloja. Ei hullumpi idea.

Mieskin rakentaa lumilinnaa. Tahti on reipas, tarkoitus on kuntoilla samalla. Ihastelen sisältä ikkunasta samalla miettien, että minusta ei taitaisi olla tuohon. Testissä on liukuvalutekniikka. Pohjattomaan pahvilaatikkoon lapioidaan lunta ja laatikkoa nostetaan sen täyttyessä vähitellen ylöspäin. Insinööri. Tekniikka on kyllä mainio ja se toimii.

---

Mokkapalojen leipominen perinteisellä mummoni reseptillä on aina yhtä jännittävää. Reseptissä on ainesosat ja niiden määrä. Ei mitään  muuta, edes paistolämpötilaa ei mainita. Määrätkin ovat osittain suunnilleen, kun mitat ovat kahvikupillisina. Arvailen joka kerta kupin kokoa ja sitä missäköhän järjestyksessä aineet on tarkoitus lisätä joukkoon.

Tällä kertaa tulos ei ollut kovin esteettinen:



Päätin kokeilla munat ja sokeri vaahdoksi-lähtöä. Se ei selvästikään toimi. Sokeria on aivan liikaa munien määrään nähden. Seuraavalla kerralla sitten kokeillaan aloittamalla "voi ja sokeri vaahdoksi". Muista, muista.

Hieno 12 vuotta vanha monitoimikoneemme, joka on aina ollut moitteeton apuri, ei tällä kertaa sekoittanut muiden ainesten lisäämisvaiheessa kaikkea pohjaa myöten. Taisi olla liian jäykkä seos tuo munat ja sokeri :). Taikinaan tuli pellille kaataessa vaaleampia osia eikä se paistaessa edes kohonnut tasaisesti.

Kuorrutuksesta taas tuli liian lirua kun en vieläkään halua uskoa, että kylmää kahvia lukee ohjeessa ihan syystä.

Maku on kuitenkin hivelevä. Aina.

Moccapalaset
(otsikon kirjoitusasu aiheuttaa minulle väristyksiä, mutta en voi sitä muuttaa. Se on aito alkuperäinen ja peräisin kultaiselta kahdeksankymmentäluvulta)

 
Pohja:
2 munaa
3kkp sokeria
2kkp maitoa
3kkp vehnäjauhoja
2tl leivinjauhetta
1tl vaniljasokeria
1rkl kaakaojauhetta

Päälle
200g tomusokeria
1rkl kaakaojauhetta
1tl vaniljasokeria
4rkl sulatettua voita
4rkl kylmää kahvia

Tällä kertaa paistoin 200asteessa reilut 15 minuuttia. Tomusokeri ja kaakao kannattaa muistaa sihdata.

---

Pyykkikone pyörittää nyt kolmatta koneellista pyykkiä. Pyykkikoneemme on n. vuoden vanha ja muistaakseni sitä mainostettiin markkinoiden energiatehokkaimmaksi. Kuivausrumpumme piti olla ainakin kaikkein energiatehokkain. Energiatehokkuus tarkoittaa käytännössä, että 8kg koneellista puuvillapyykkiä pestään 2,5 tuntia. Se ei ole kovin käytännöllistä.

Jos en muista aki-iltana panna konetta päälle melkein heti kotiin tultuamme, pyykinpesun voi unohtaa. Ne pyykit kun pitää vielä ripustellakin ennen kuin pääsee nukkumaan. 8kg:n pesukone on toki ihana, aivan erityisesti lakananvaihtopäivänä, mutta jälleen kerran, tarvittava pyykkinarun määrä yhden pyykkikoneellisen ripusteluun on aikamoinen.

Pyykkipäivän pelastaa kuivausrumpu. Olen aina ajatellut, etten tarvitse kuivausrumpua, mutta nyt kun sellainen on, en siitä enää luopuisi. Kuivaan rummussa vain lakanat ja pyyhkeet, mutta siitä on jo paljon apua. Ekologisen omatuntoni olen vaientanut käytännönsyillä ja sillä, että pyykeistä haihtuva vesimäärä (3-4 litraa/koneellinen) aiheuttaisi aikamoisen kosteuskuorman puutalollemme. Ulkopyykkinarua meillä ei ole.

Pyykinpesu on minusta mukavaa. Kun vanha koneemme hajosi, huomasin olevani pyykinpesusta jopa hieman riippuvainen. Huomasin pyykinpesun liittyvän yllättävän vahvasti arjenhallinnantunteeseeni. Tunnen itseni tehokkaaksi ja päteväksi kotitalousihmiseksi pyykätessäni. Hifistelen sillä, että minulla on eri pesuaineet villalle, värilliselle, valkoiselle ja mustalle pyykille. Lajittelen värien mukaan ja kaapistani löytyy myös tahranpoistoainetta. Huuhteluainetta en harrasta, mutta kaverin vinkistä olen ajatellut kokeilla etikkaa huuhteluaineen sijaan. Kunhan muistan sen väkiviinaetikan joskus lisätä kauppalappuun. (Pätevyys ja tehokkuus loppuvat yleensä kyllä ennen kuin puhdas pyykki on siirtynyt vaatekomeroihin.)





Näiden kevään ensimmäisten tulppaanien  kera toivotan sinulle ihanaa viikonloppua!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti