Jouluseimi

Taas on hiukan joulumpi. Pesin tänään keittiön ikkunat jotta sain ikkunanvälikoristeet paikalleen.

Lapsuudenkodissani, idyllisessä 70-luvun neukkukuutiossa, äiti laittoi aina ikkunan väliin  joulukoristeita. Suurin osa koristeista oli vanhasta saksalaisesta (erittäin rikkinäisestä) soittorasiasta talteen irrotettuja pikkruisia puisia hahmoja. Ikkunan välissä ne olivat turvassa uteliailta pikku kätösiltä ja kuitenkin ihailtavissa lapsen korkeudelta. Palmikkopäinen tyttö hoiti kehdossa makaavaa nukkeaan, puunhakkaaja seisoi kirves olalla, lastuoksaisia kuusia, kiehkurahiuksisia enkeleitä, tiernapojat. Koska meillä aina tehtiin kuvaelmaa ikkunan väliin, on minulla itsestäänselvä ajatus siitä, että jouluna kuuluu laittaa yhtä sun toista ikkunan väliin.

Suosikkijoulukoristeeni on luultavasti nämä kolme itämaantietäjää. Ne ovat iloisen väriset ja niistä tulee mieleeni paljon hyviä muistoja (ja niitä katsoessani onnistumisen jälkimainingit liplattavat vienosti edelleen). Tietäjistä ensimmäinen on hankittu joskus -90-luvun alussa joulumyyjäisistä, loput askartelin mallikappaleen mukaan samana vuonna äitini kovan yllytyksen jälkeen. Näitä ei voi pitää lasten ulottuvilla, sillä muistan luovasti kätkeneeni rakenteisiin mm. nuppineuloja jotta itämaantietäjien vaatteet laskeutuisivat nätimmin ja jotta tietäjät olisivat paremmin suorassa. Kameleihin on jemmattu ainakin rypistettyä paperia, rautalankaa, paljon Erikeeperiä ja pellavarohdinta. Itämaantietäjien vaatteet on ommeltu värikkäistä silkinpalasista ja koristeltu lasihelmin ja paljetein.

Jossain vaiheessa vuosien kuluessa alkoi tuntua siltä, että tietäjät vaeltavat toivottomana loputtomiin ilman mitään mahdollisuutta saavuttaa määränpäätään. Eihän se ole kohtuullista.

2000-luvulla joulukuvaelmaan alkoi pulpahtaa lisää jäseniä: Sinä yönä oli paimenia kedolla, tällä paimenella on valkoisia lampaita, yksi musta lammas sekä paimenkoira. Kokeilemisen jälkeen olin ällistynyt kuinka helposti tällaisia pieniä eläinhahmoja saa tehtyä itsekin. Idea ei ole kovin omaperäinen, sillä tämän tapaisia lampaita olen nähnyt jossain joulumyyjäisissä. Materiaalina käytin askartelupunosta ja huovutusvillaa.

Pyhää perhettä piti märehtiä enemmän. Ei ole ihan helppoa tehdä asiallista seimeä, Jeesuslasta ja vanhempia. Jotain tallintapaistakin pitäisi varmaan miettiä. Pitkään pähkittyäni totesin, etten ole vielä valmis lapsen syntymään.

Joosef ja Maria vaeltavat siis loputtomiin aasi mukanaan kohti määränpäätä. Maria parka on jo kymmenen vuotta ollut viimeisillään raskaana, hieman käy sääliksi...

Nyt koristeita pöyhiessäni totesin, että enkelikin puuttuu. Selvästi alkaa kiinnostuksenpoikasta olemaan ilmassa. Jos vaikka ensi vuonna Maria jo pääsisi pitelemään pienokaista sylissään? Annetaan asian hautua. Nyt kun kuumaliimakin on jo keksitty ;) olisi seimen tekeminen suunnilleen ulottuvissani...